Mikä olisikaan parempaa, kuin katsoa pääsiäisenä Brianin
elämä (The life of Brian, 1979)? Tämä komedia on ehkäpä Monty Pythonin paras
kokopitkä elokuva. Lentävä sirkus on legendaarinen komediasarja, jota katsoin
lapsuudessani. Olin nähnyt Brianin elämän joskus ja muistin elokuvasta jo
valmiiksi joitain sen parhaimpia sketsejä. Katsomiskokemus oli oivan
rikastuttava.
Brianin elämä kertoo miehestä nimeltä Brian, joka syntyi
Jeesuksen kanssa samaan aikaan. Hän kasvaa Juudean provinssissa, joka on roomalaisten
tiukan valvonnan alla. Brian ihastuu Judithiin, Juudean vastarintaliikkeen
jäseneen ja liittyy ryhmän jäseneksi. Hän joutuu ongelmiin, ja paetessaan
roomalaisia, ihmiset erehtyvät pitämään häntä itse Messiaana. Lopulta hänet
saadaan kiinni ja rangaistuksena on ristiinnaulitseminen.
Pythonit ovat tunnetusti Graham Chapman, John Gleese, Terry
Gilliam, Eric Idle, Terry Jones ja Michael Palin. Nämä kuusi näyttelijää
näyttelevät suurimman osan elokuvan rooleista, yhteensä 40:tä roolia. Graham
Chapmanilla on vähiten rooleja, mutta hän näyttelee tärkeimpiä, eli Briania
sekä Biggus Dickusia. Muista näyttelijöistä ehkäpä Sue Jones-Davies ansaitsee
maininnan Judithina. Miehet näyttelevät muuten melkein kaikki naisroolit.
Pyhtonien dialogi on nasevan piikittelevää ja jättää tarinan
jatkuvasti junnaamaan. Sanaleikit- ja väännökset ovat tuttua Monty Pythonia,
mutta meinaavat pakolla mennä ohi näin suomenkielisiltä katsojilta. Biggus
Dickus -vitsi on yksinkertaisuudessaan nerokas ja jäi ainakin itselleni päähän pitkäksi
aika elokuvan katsomisen jälkeen. Ehkäpä oudoin ja odottamattomin kohtaus oli
Brianin pelastuminen pudotukselta avaruusolioiden kidnapatessa hänet.
Aran aiheensa puolesta elokuvaa sensuroitiin paljon. Brianin
elämä on satiiri uskonnosta ja sen ideologiasta. Huumori on edelleen aiheensa
puolesta tuoretta, eikä mitään kunnioiteta. Elokuva parodioi useita Hollywoodin
spektaakkeleita, kuten Ben Huria jo julisteessa tai Spartacusta loppukohtauksen
huutokohtauksessa. Uskonnon lisäksi yllätyin vitsistä, jossa korostettiin vapautta
olla sukupuoleltaan sitä mitä haluaa. Aihe, josta käydään paljon keskustelua erityisesti
nykypäivänä!
Melankolisesta lopusta huolimatta elokuvan sanoma korostuu jo
legendaariseksi muodostuneessa loppulaulussa. Elämä on ainutlaatuista,
vaikkakin joskus ärsyttää ja tuntuu pahalta. Siksi pitäisi keskittyä vain sen positiivisiin
puoliin. Elämä on naurua ja kuolema vitsi.
”Always look on the bright side of life!”
★★★★☆
Traileri ja linkkejä:
