Se7en (1995) - Elokuva-arvostelu
Se7en, suomeksi seitsemän, on vuonna 1995 valmistunut kauhu-
ja jännityselokuva. Teos kertoo tarinan poliiseista ja sarjamurhaajasta, jolla
on pakkomielle toteuttaa murhia seitsemän kuolemansynnin kautta. Se7en on
synkkä ja karu kuvaus ihmisen mielettömyydestä ja pahuudesta. Elokuva itsessään
on upeasti etukäteen mietitty, näytelty ja ohjattu. Mukana on myös yksi
elokuvahistorian pessimistisimmistä loppukohtauksista koskaan.
Elokuvassa William Somerset -niminen etsivä on lopettamassa
työtään poliisina. Miehellä on seitsemän päivää töitä jäljellä, kun ensimmäinen
murha paljastuu. Hän saa parikseen nuoren Mills -nimisen etsivän, joka tulee ottaamaan
Somersetin paikan poliisilaitoksessa. Kun murhia tulee lisää, Somerset tajuaa
niiden olevan yhteydessä toisiinsa seitsemän kuolemansynnin kautta. Miehet
alkavat yhdessä selvittää tapausta, joka vie heitä syvemmälle ja syvemmälle
ihmismielen pahuuteen. Murhaaja, nimeltään John Doe, saadaan ennen pitkää
kiinni, mutta hänelläpä onkin vielä yllätys tarjottavanaan.
Yleisesti voitaisiin sanoa elokuvan eri näyttelijäosapuolten
onnistuneen hienosti. Morgan Freeman näyttelee rauhallista Somersetiä ja Brad
Pitt impulsiivista Millsiä. Molemmat miehet tekevät hienot roolit, mutta kaiken
show’n varastaa murhaaja John Doea näyttelevä Kevin Spacey. Mies hyppää mukaan
elokuvaan vasta aivan loppupuolella, mutta vetää roolinsa kyllä törkeän hyvin. Sivuhenkilöistä
pidin itse eniten poliisikapteenin hahmosta. (Mainio R. Lee Ermey.) Millsin
vaimoa näyttelee Gwyneth Paltrow. Suuria nimiä, kerta kaikkiaan.
Seitsemän kuolemansyntiä ovat mässäily, ahneus, laiskuus,
kateus, viha, ylpeys ja haureus. Mässäilyä kuvataan hyvin tyypillisesti ihmisen
ylipainona. Murhaaja itse sanoo sitä ällöttäväksi, että ihmiset päästävät
itsensä niin huonoon kuntoon. Tämä on usein valitettavan totta. Ahneus kuvataan
stereotyyppisen rahaa keräävän lakimiehen kautta ja haureus käsitellään
murhatun prostituoidun kautta. Monet tavalliset ”viattomat ihmiset” on näin
helppo ajatella syntisiksi ja tuomituiksi.
Se7enin lopetus on kenties elokuvahistorian pessimistisimpiä.
Käy ilmi, että Doe on tappanut Millsin vaimon ja syntymättömän lapsen. Kun
Mills kuulee tästä, hän ei pysty kontrolloimaan itseään Doen edessä. Viha on
viimeinen tapahtuva synti Millsin tappaessa Doen tämän tekojen takia. Samalla
Mills heittää periaatteessa oman elämänsä hukkaan. Ohjaaja David Fincher joutui
tappelemaan elokuvastudion kanssa saadakseen haluamansa karun lopetuksen. Onneksi
sentään hän sai tahtonsa läpi, eikä elokuvasta tullut samanlaista tappelua kuin
Alien³ aikanaan oli. Nyt loppukohtaus on ”järkyttävän” mieleenpainuva.
Elokuva on erittäin tyylitelty. Fincherin taidokkaat
alkutekstit tempaavat jo varmasti katsojan mukaansa. Värimaailma on erittäin
tumma, synkkä ja harmaa. Vettä sataa melkein koko elokuvan ajan, eikä valoa
ole. Mieleeni nousi vahvasti Uhrilampaiden tunnelma, eikä se siitä kaukana
ollutkaan, varsinkin kun molemmilla elokuvilla on sama säveltäjä, Howard Shore.
Leffan rankka sisältö voi olla paikoittain ihan ahdistavaakin, mutta kivenkovana
katsojana minulle se ei tehnyt pahaa.
Se7en oli positiivinen yllätys, vaikka teosta hiukan etukäteen
netissä ”ylihypetettiinkin.” Omasta mielestäni seitsemän oli kaikesta
huolimatta parempaa jännityselokuvaa kuin mitä ehkä yleensä näkee.
★★★★☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti