Alfred Hitchcockin elokuva Muukalaisia junassa (Strangers on
a Train, 1951) on loistava film noir -trilleri, joka ei ole vanhentunut juuri
ollenkaan. Mustalla huumorilla höystetty tarina osoittaa jälleen kerran
Hitchcockin taidon käsitellä murhaa jollain tavalla. Elokuva oli itselleni
suuri positiivinen yllätys näin muutaman heikomman Hitchcockin elokuvan
jälkeen.
Tarina on yllättävän nokkela. Toisilleen vieraat Guy Haines
ja Bruno Antony tapaavat sattumalta junassa. Bruno tietää Guystä paljon tämän
tennistaustan takia ja miehet tutustuvat. He puhuvat ongelmallisista
perhesuhteistaan ja Bruno ehdottaa Guylle vaihtokauppaa murhista. Hän murhaisi
Guyn vaikean vaimon ja Guy murhaisi vastavuoroisesti Brunon isän. Guy ei
tietenkään suostu ja miehet eroavat. Bruno lähtee kuitenkin yksin toteuttamaan
oman osansa suunnitelmasta ja ajaa Guyn vaikeaan tilanteeseen. Poliisille
kertominen asettaisi Guyn pahasti epäillyksi eikä hän suostu Brunon isän murhaamiseen.
Guyn uusi naisystävä sekoittaa pakkaa entisestään.
Näyttelijät ovat loistavia. Hieman tuntemattomampi Farley
Granger näyttelee nuorta Guy Hainesia. Jos häntä vertaa vaikkapa Gary Grantiin
tai Gregory Peckiin, korostuu Grangerin tavallisuus. Kuka tahansa voisi
kuvitella itsensä samanlaiseen tilanteeseen. Bruno Antonya näyttelee Robert
Walker. Hän on loistava psykopaatti, jonka luonnetta korostavat mm.
epämääräisen poikkeavat käyttäytymisnormit. Kaiken lisäksi hän muistuttaa
ulkonäöltään Kevin Spaceytä. Ruth Roman näyttelee Anne Mortonia ja Kasey Rogers
Guyn vaimoa Miriamia. Mielenkiintoisena lisäyksenä Hitchcockin tytär Barbara
näyttelee myös suurta roolia.
Elokuva on visuaalisesti upea. Mustavalkoinen kuva tuo niin
hyvin esille Hitchcockin taidokkaan valon ja varjojen käytön. Omasta mielestäni
osa ohjaajan vanhemmista elokuvista kärsii värikuvansa puolesta näissä
osa-alueissa. Kuitenkin, huikeita kohtauksia ovat mm. silmälasilinssikohtaus,
tennisyleisö ja Brunon paljastuminen huvipuistojonossa. Elokuvan tunnelma
jaksaa vetää ihan loppuun asti. Absurdit sattumat jaksavat ilahduttaa ja ilmassa
on koko ajan pieni jännityksen kipinä. Elokuva lopulta huipentuu vauhdikkaaseen
karusellikohtaukseen, joka on sekin hyvin ainutlaatuinen.
Muukalaisia junassa nosti suurella suosiollaan Hitchcockin jälleen
korkealle. Hitchcockilla oli huomattavia vaikeuksia edetä urallaan, koska neljä
hänen edellistä elokuvaansa olivat olleet floppeja. Nyt elokuva oli
jymymenestys. Leffasta on olemassa Hollywood-versio ja myöhemmin löydetty
brittiläinen versio. Brittiläinen versio on muutaman minuutin pitempi ja
sisältää kohtia, jotka joutuivat Hollywood-versiossa sensuurin käsiin. Katsoin
tämän version, mutta en tiedä kuinka suuria muutokset olivat. Ehkäpä
brittiläinen versio on jollain tapaa kokonaisuudessaan valmiimpi ja
alkuperäisempi.
Vaikka Muukalaisia junassa onkin erinomainen elokuva, on
siinäkin omat pienet ongelmansa. Esimerkiksi lopetus on edelleen hätäinen ja
väkinäisen onnellinen. Ilmeisesti studiolla oli näppinsä pelissä asiassa. Pistää
vihaksi tuommoinen. Voisinkin lopettaa tämän tekstin elokuvassa esitettyyn
ajatukseen: meissä kaikissa elää potentiaalinen murhaaja.
”Criss-cross.”
★★★★☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti