Kun kerroin opiskelukavereilleni, etten ollut nähnyt yhtäkään
Hayao Miyazakin elokuvaa, olivat kaverini reaktiot epäuskoisia. ”Oikeasti?
Miten voi olla?” Olin sanonut itselleni jo muutenkin pitkään, että tämä on
suuri aukko elokuvasivistyksessäni. Kesällä sitten kävin Lahdessa divarissa ja
nappasin mukaani muutaman sieltä löytyneen Miyazakin elokuvan. Niistä Naapurini
Totoro (1988) oli vanhin.
Tarina on mysteerinen ja ehkäpä hieman melankolinen iloisista
lapsista huolimatta. Perheenisä muuttaa tyttäriensä Satsukin (10) ja Mein (4)
kanssa Japanin maaseudulle. Lasten äiti sairastaa käsittääkseni tuberkuloosia
ja on sen takia läheisessä sairaalassa hoidossa. Lähellä sijaitseva talo
vaikuttaa kuitenkin olevan jollain lailla täynnä mielikuvitusolentoja. Isä
tekee töitä, Satsuki käy koulua ja Mei leikkii. Kohta lapset löytävät
läheisestä metsästä mysteerisiä totoroja, metsän olentoja. Vauhtia ja temmellystä
riittää.
Totoro on visuaalisesti erittäin kaunista katsottavaa.
Uskaltaisin väittää, että koko elokuva on kuvakäsikirjoitettu etukäteen. Valmiista
teoksesta saa selvän kuvan tekijöiden ammattitaitoisuudesta ja osaamisesta. Kuulostaa
hassulta kirjoittaa näin, mutta animaatio muistuttaa hämmästyttävän paljon oikeassa
maailmassa kuvattua elokuvaa. Animaationa se pystyy yhtä hyvään suoritukseen
vaikkapa kuvakulmilla ja kerronnallaan. Elokuvan on tuottanut Studio Ghibli.
Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta tietenkin vastaa Hayao Miyazaki.
 |
| Elokuvan omituisuuksiin kuuluu myös suuri kissabussi. |
Kuten etukäteen hieman osasin odottaa, koin pienen
kulttuurishokin animaatiota katsoessani. Ostamassani dvd-versiossa oli mukana
sekä japaninkielinen että suomenkielinen dubbi. Katsoin japaninkielisen version
suomiteksteillä, jotta katsomiskokemus olisi autenttisempi. Suomidubbausten
taso on monesti ihan hyvälaatuinen, mutta koska kyse on kuuluisasta
japanilaisesta animesta, pitäisi se katsoa japaniksi. Kummaa kyllä,
alkuperäinen japaninkielinen ääninäyttely ei ihan täysin vastannut odotuksiani.
Lapset huusivat ihan liikaa, mutta kaipa se kuuluu japanilaiseen ulosantiin.
Kaiken show’n tietenkin varastavat totorot. Mitä ovat nämä
ihmeelliset olennot, joita muut kuin Satsuki ja Mei eivät huomaa? Katsaus lasten
monipuoliseen mielikuvitukseen? Jotain synkkää? Elokuva ei kerro. Entäpä
voisivatko olentojen koot viitata Meihin, Satsukiin ja isään? Totoroja on
pieniä, keskikokoisia ja yksi suuri. Enpä tiedä. Kaikkea on ehdotettu, mutta
ehkä itse uskoisin eniten lasten mielikuvitusmaailman mukaan hyppäämiseen.
Kuitenkin, Totoro on nyt ehkäpä yksi maailman tunnetuimpia japanilaisia
animaatiohahmoja ja studio Ghiblin keulakuva.
Katsomiskokemus oli ainutlaatuinen juurikin siksi, etten
ollut koskaan nähnyt tällaista animaatioelokuvaa. Näitä animaatioita on
hehkutettu niin paljon, että nostin arvoriman ehkä hieman liian korkealle.
Elokuva ei petä odotuksia, mutta ei täysin tyydyttänytkään niitä. Naapurini
Totoro oli todella kaunis, muttei täydellinen.
★★★★☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti