Mies joka tiesi liikaa (1956) on niitä elokuvia joita voisi
nimensä mukaan heti mieltää klassikoiksi. Kyseessä on Alfred Hitchcockin
uusintaversio samannimisestä elokuvastaan vuodelta 1934. Ilmeisesti Hitchcock
piti alkuperäistä teosta liian amatöörimäisenä ja halusi modernisoida sen.
Vaikka Hitchcock on tunnetuimpia ohjaajia kautta aikojen, ei tämä elokuva ollut
sen kummempi.
McKennan perhe on lomailemassa Marokossa. He tutustuvat Louis
Bernard -nimiseen mieheen, ja näkevät kun hänet murhataan. Ennen kuolemaansa
vakoojaksi paljastuva Bernard kertoo salaisia salamurhaan liittyviä tietoja tohtori
Benjamin McKennalle. Sitten perheen poika kaapataan. McKennojen käsketään
olemaan kertomatta tietoja poliisille tai pojalle käy huonosti. McKennat tietävät,
että pojan sieppasi Draytonin pariskunta, johon he myös tutustuivat Marokossa.
Sitten alkaa tulla kiire pelastaa sekä poika että salamurhayrityksen kohde.
Elokuvaa tähdittää Hitchcockin vakiokasvo, eli James Stewart.
Tohtorin hahmo tuntuu ehkä enemmän ihan vain James Stewartilta, mutta sehän ei
miehen näyttelyä pilaa. McKennan vaimoa näyttelee Doris Day. Käsittääkseni Day
lauloi itse omat laulukohtauksensa musiikkitaustansa avulla. Draytonien
pariskunnan muuttuminen hyvästä pahaksi on loistavasti näytelty, eli Brenda de Banzie
sekä Bernard Miles tekevät merkittävää näyttelijätyötä. Daniel Gélin on ok salaperäisenä
Louis Bernardina.
Tarinassa on jälleen kerran Hitchcockin elokuvissa toistuva
teema: amerikkalainen perhe joka kokee pelkoa. Elokuvaa vaivaa koko kestonsa
ajan laahaava kerronta. Teos on ylipitkä. Alun hienot kohtaukset Marokosta ovat
kaunista katseltavaa, mutta tarinan aluille sysäävää kohtausta saa odottaa ehkä
hitusen liian kauan. Laulukohtaukset eivät ihan olleet myöskään mieleeni, mutta
niillä oli kuitenkin merkittävä osuus tarinassa. Oopperakohtaus on elokuvan
hienoimpia yksittäisiä kohtauksia hienon Bernard Herrmanin musiikin
sävyttämänä.
Mies joka tiesi liikaa (The Man Who Knew Too Much), on leikittelevää
Hitchcockia. Ohjaajalle tyypilliset pienet yksityiskohdat tarinankerronnassa
ilahduttivat itseäni kuten aina, mutta omasta mielestäni kyseessä oli silti
hyvin keskinkertainen elokuva. Hassua kyllä, mutta elokuvan lopetus oli suorastaan
kökkö ja kieli poskessa -mielellä tehty.
”Don't you realize that
Americans dislike having their children stolen?”
★★★☆☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti