Birdman nosti Alejandro G. Iñárritun kyllä viimeistään
Hollywoodin mielenkiintoisimpien ohjaajien joukkoon. Seuraava pitkä elokuva,
The Revenant oli lähtökohtaisesti aiheeltaan todella kiinnostava: elokuva
turkismetsästäjästä autiomaan armoilla. Nostin mielessäni rimaa ehkä liian
korkealle, sillä harmillisesti elokuva ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin esimerkiksi
Birdman.
Tarina perustuu jollain lailla tositarinaan ja sen pohjalta
kirjoitettuun romaaniin. 1800-luvulla elänyt turkismetsästäjä Hugh Glass joutuu
metsästysretkellä karhun raatelemaksi ja jää hädin tuskin henkiin. Glassin
metsästystoverit jättävät hänet kuolemaan ja eloonjäämiskamppailu alkaa. Julman
erämaan lisäksi omat ongelmansa tuovat kaikkia jahtaavat intiaanit. Uskomaton
matka takaisin omien pariin on vasta osa Glassin matkasta. Hän janoaa kostoa
Fitzgeraldille – miehelle, joka murhasi Glassin pojan ja jätti Glassin
kuolemaan.
Elokuva on loistavasti näytelty. Suurin kaksikko on tietenkin
Leonardo DiCaprio Hugh Glassina ja Tom Hardy lierona Fitzgeraldina. DiCaprio
sai roolistaan vihdoinkin ansaitun Oscarin. Työ roolia varten oli miehen omien
sanojensa mukaan hänen elämänsä vaikein. Glass syö raakaa lihaa ja yöpyy mm.
hevosen vatsassa. Dicaprio söi oikeasti raakaa biisonin maksaa! Tom Hardy on
aina hyvä vaikeaselkoinen mielipuoli, jonka puheesta ei meinaa saada selvää.
Muut näyttelijät ovat onnistuneita, olipa kyseessä sitten intiaani tai turkismetsästäjä.
Alejandro G. Iñárritun ohjaus on totta kai hienoa ja
harkittua. Esimerkiksi miltei kaikki valo on luonnonvaloa ja elokuva kuvattiin
oikeassa luonnossa. Jostakin syystä elokuvan edetessä teoksesta häviää pieni
"se jokin" mitä alussa nähtiin. Pitkän pitkä hieno alkuotos joella
metsästävistä Glassista ja tämän pojasta on fantastinen. Kameratyöskentely on jännittävää
intiaanien hyökätessä. Kuuluisin kohtaus elokuvasta, eli karhuhyökkäys, on
brutaalia ja realistisen inhottavaa katsottavaa. Näin ainakin ajattelin itse. Iñárritu
pokkasi toisen parhaan ohjauksen Oscarinsa.
The Revenantia kuvaa hyvin koko elokuvan läpi kestävä
tuskallinen tunnelma. Selviytymistarinana teos on erinomaisen viihdyttävä ja
paikoittain henkeäsalpaava. Tietysti myöhemmin teemaksi nousee kostaminen ja
hyväksyminen. Lopullinen välit selvittävä tappelu päättyy Glassin voittoon. Hän
ei kuitenkaan tapa Fitzgeraldia, vaan jättää tämän intiaaneille. "Kosto on
luojan käsissä, ei minun." Intiaanit säästävät Glassin, koska tämä pelasti
päällikön tyttären. Samalla he hyväksyvät hänet vertaisenaan.
The Revenant on raju, julma ja säälimätön kärsimysnäytelmä. Vaikka
en pitänytkään elokuvaa täydellisenä, ylitti se silti kevyesti Hollywoodin normaalitarjonnan.
Tulen muistamaan leffan erityisesti sen painostavan tunnelmansa takia. Yksi
vuoden 2015 parhaimpia elokuvia.
"As long as you can still
grab a breath, you fight. You breathe... keep breathing."
★★★★☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti