1900 (Novecento, Italia 1976) on fantastinen elokuva ja oiva
esimerkki spektaakkelista. Kyseessä saattaa olla yksi Italian elokuvahistorian
kunnianhimoisimmista elokuvista koskaan. Mahtipontisen viiden tunnin kestonsa
aikana katsojalle esitetään tarina italialaisesta poikakaksikosta viiden
sukupolven ajalta. Tapahtumat kattavat Italian historiaa 1900-luvun alusta
toisen maailmansodan loppuun saakka.
Novecento tarkoittaa käsittääkseni italiaksi tarinaa
vuosisadalta. 1900-elokuvanimeä käytetään taas Italian ulkopuolella muissa
maissa. Kuitenkin, elokuva kertoo tarinan kahdesta samanikäisestä pojasta eri
yhteiskuntaluokista. Olmo Dalco syntyy maanviljelijäksi ja Alfredo Berlinghieri
kyseisen maatilan omistajan pojaksi. Parhaiden kaverusten elämää seurataan
lapsuudesta toisen maailmansodan loppuun asti. 1900 on Italian Täällä
Pohjantähden alla. Vuosikymmenten edetessä politiikka nostaa päätään.
Sosialismi, kommunismi ja fasismi nousevat osaksi ihmisten elämää. Elokuvassa korostuu
erilaisten ihmisten aika. Nousu ja tuho.
Näyttelijäkaarti on tunnettua ja todella ammattitaitoista. Pääosissa
ovat Robert De Niro ja Gérard Depardieu. Parivaljakon kemia toimii hyvin
veljellisesti mustan huumorin sävyttämänä. Molemmat näyttelijät tekevät parhaansa.
Dominique Sanda näyttelee Adaa, elokuvan femme fatalea. Ada on epävakaa
persoona, jonka seurasta saa hetkittäin loputtomasti irti. Kieroa fasisti
Attilaa näyttelee Donald Sutherland. Hän ei ilmeiseti nauttinut yhtään
roolisuorituksestaan elokuvan katsottuaan. Voin ymmärtää miestä hyvin, jos
näyttelyä ajatellaan amerikkalaisesta näkökulmasta. Attila on kuitenkin minusta
persoonallinen ja mielipuolinen pahis kaikkine tempauksineen ja virneineen.
Elokuvan sisältö on paikoittain todella kaunistelematonta.
Nykykatsoja voi hyvinkin ahdistua teoksen voimakkaimmasta sisällöstä, joka
jakautui seksuaaliseen ja väkivaltaiseen puoleen. Eläinten tappaminen on
kuvattu juuri niin kuin se tapahtuu. Yhdessä kohtauksessa ammutaan sorsia ja toisessa
teurastetaan elävä sika. Eläimet kituvat. Seksuaalinen sisältö esitetään sekin
katsojalle kiertelemättä. Molemmat aiheet ovat osa elämää, eikä niitä
sivuuteta. Nykyään moinen sisältö ei varmasti menisi sensuurin läpi. Olin ihmeissäni
pariinkin kertaan. Tietyllä tavalla kyseessä on jotain todella ainutlaatuista.
Tämä on ensimmäinen koskaan näkemäni Bernardo Bertoluccin
elokuva. Maisemakuvat ovat kauniita, kameratyö harkittua ja joukkokohtaukset
hyvin toteutettuja. Teoksen jälkeinen tunnelma oli vakuuttava. Lopetus oli
mieleenpainuva, se jäi jopa vaivaamaan päätä. ”Isäntä elää.” Ehkäpä lopussa heitetään
ajatus siitä, että oikeasti oravanpyörä jatkuu loputtomasti, ja ihmiset
tappelevat olemassaolonsa loppuun saakka. Kuka on milloinkin vallassa ja mitä
aatetta milloinkin kannatetaan. Koko elokuvan kruunaa vahvasti mieleen jäänyt maestro
Ennio Morriconen kaunis musiikki. Sitä tuli hyräiltyä koko viime viikko.
Katsoin itse elokuvasta vähän yli viiden tunnin dvd-version,
jossa oli vain italiankielinen dubbaus. Elokuva on kaiketi puhuttu oikeasti
kokonaan englanniksi, eli nyt italian kielen myötä iso osa näyttelijöiden
työstä puuttui kokonaan. Toisaalta taas italiankielinen elokuva tuntui todella
autenttiselta ottaen huomioon sen, mistä elokuva kertoi. En voisi kuvitellakaan
kaikkia niitä vanhoja italialaisia puhumassa englantia. Dvd-versioni ei
sisältänyt enkkudubbia. Pituus täytti kaksi dvd:tä, ja katsomiseen meni koko
viikonloppu.
1900 on ainutlaatuinen tutkielma ajasta, elämästä ja maailman
muutoksista. Se eroaa tunnelmaltaan vahvasti mistään näkemästäni eeppisestä elokuvasta.
Suosittelen katsomaan tämän teoksen edes kerran elämän aikana.
Traileri ja linkkejä:
★★★★☆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti