A History of Violence (2005) lukeutui sellaisten elokuvien
joukkoon, joita erilaiset elokuvanettisivut sattuvat mainostamaan sosiaalisessa
mediassa ehkä hieman ylistäen. Tämäkin elokuva oli pari vuotta vanha tallennus,
joka piti katsoa pois. Yleisesti ottaen elokuva oli ihan mielenkiintoinen ja
mukaansatempaava teos, joka tarjosi hieman erilaisen tarinankin.
Perheellinen Tom Stall on pienen amerikkalaiskylän asukas.
Hän pitää omaa kahvilaa ja elää rauhallista elämää. Yhtenä päivänä kahvilaan
astuu kaksi sekopäätä ryöstäjää. Stall pelastaa henkilökuntansa hengen
ampumalla rosvot. Asia saa paljon julkisuutta. Seuraavaksi irlantilainen mafia
saapuu Tomin kahvilaan ja väittää tuntevansa hänet. Stall kieltää kaiken, mutta
mafian ahdistelun ja uhkailun myötä hän joutuu paljastamaan, että on ollut
menneisyydessä Joey Cusack -niminen rikollinen ja joutunut pakoilemaan heiltä. Nyt
tutut ”kaverit” haluavat Joeyn hengiltä ja hänen on hoidettava asiat selväksi
rikollisten kanssa.
Pääosaa, Tom Stallia näyttelee Viggo Mortensen. Mortensenia
ei ole näkynyt kovin monessa elokuvassa Taru Sormusten Herrasta -trilogian
jälkeen. Hän saa aikaan luonnollisen tuntuisen näyttelysuorituksen hämmentyneestä
ja salaperäisestä miehestä. Vastaparina on Maria Bello, joka onnistuu esittämään
epäuskoisuutta ja hyväksymisen tuskaa sopivasti. Tarina perustuu John Wagnerin
sarjakuvaromaaniin. Tämän takia pahikset sisältävät hitusen sarjakuvamaisuutta.
Ed Harrisin näyttelemä Carl Fogarty on hurjan näköinen toisen silmänsä kanssa.
William Hurt tuo lopussa mukaan sopivaa mustaa huumoria.
Elokuvan on ohjannut David Cronenberg, eli mukana on
luonnollisesti ”Cronenbergmaisia” asioita. Kaikkein näkyvin on räikeän
väkivallan esittäminen special effects -tyyppisesti. Luotien tai väkivallan
jäljet ihmiskehoissa ovat aika irstaan näköiset. Pisteet Cronenbergille siitä,
että hän uskaltaa! Mieleeni juolahtivat pakosti Kärpäsen (1986) hienot efektit.
Leffan aloitus on myös hieno yli neljän minuutin kestävä otos. Elokuvassa oli
mielestäni koko ajan sitä jotain mukaansatempaavaa, vaikka tunne pieneni
katsomisen edetessä.
Tarinan voisi oikeastaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen osa
esittelee kaikki hahmot ja kulminoituu kahvila-ammuskeluun. Toinen osa
paljastaa pikkuhiljaa Stallin oikean henkilöllisyyden. Episodi hänen pojastaan
lyömässä turpaan kiusaajaansa antaa vihjeen katsojalle Tomin erilaisuudesta.
Tietenkin katsoja tajuaa asian melko nopeasti, eikä rikollinen menneisyys ole
kovin yllättävä. Kun toinen joukkio pahiksia kuolee, siirtyy elokuva viimeiseen
osaan, jossa ”Joey” menee tapaamaan viimeisen joukkion pahiksia. Lopussa perhe
ikään kuin hyväksyy hänet ruokapöytään ja osaksi perhettä kaikesta huolimatta.
A History of Violence tuntuu menettävän osan vetovoimastaan
loppua kohden. Cronenberg on kuitenkin saanut aikaan mainion leffan, jota kyllä
kelpaa katsoa perjantapitsan kanssa.
★★★★☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti