Boyz n the Hood (1991) - Elokuva-arvostelu
Boyz n the
Hood, suomeksi Kulman kundit, on upea katukuvaus Los Angelesin ghetoista. Vuonna
1991 valmistunut elokuva oli käsikirjoittaja-ohjaaja John Singletonin debyytti
ja samalla läpimurto elokuva-alalla. Jo elokuvan nimi on lupaavan leikittelevä.
Nimen n -kirjain viittaa joko englanninkieliseen sanaan "and" tai "in",
jolloin katsoja saa päättää itse onko elokuvan nimi "Boyz in the Hood"
vai "Boyz and the Hood". Nimestä huolimatta kyseessä on huikean hyvä
elokuva ihmisistä ja ihmisyydestä vaikeissa oloissa.
Kulman
kundit on kasvutarina. Elokuva kertoo Tre Styles -nimisen pojan elämästä ja
kasvamisesta jengien valtaamilla kaduilla. Teos on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen
osa keskittyy Tren elämään 10-vuotiaana lapsena vuonna 1984 ja toinen osa aikuisuuden
alkuun yhdeksän vuotta myöhemmin. Samalla tavalla seurataan Tren kavereiden,
Rickyn ja Pullan elämää ghetossa. Vanhempaa Tretä näyttelee vakuuttavasti Cuba
Gooding Junior. Rickyn roolissa nähdään Morris Chestnut ja Pullan roolissa Ice
Cube, joista molemmat tekevät näyttelijädebyytin. Tren viisaana isänä nähdään
Laurence Fishburne, joka tekee mielestäni parhaimman näyttelijäsuorituksen.
Elämä
ghetossa on usein raadollista. "Haluatteko nähdä ruumiin?" On
järkyttävää nähdä lasten menevän tutkimaan veristä kujaa tai ammuttua
mätänemään jätettyä ruumista. Yksi lapsi kehuskelee sillä kuinka isoveli antoi
tälle aseen. Varastelu, pahoinpiteleminen ja väkivalta on mukana elämässä niin
vahvasti, ettei haisevan ruumiin näkeminen näytä tuntuvan missään. Aikuisiällä
mukaan astuvat mukaan usein vielä jengit ja huumeet. Aikuisuuden paineet ja
elämä puristavat henkilöitä eri lailla. Vaikuttavin kohtaus on Tren murtuminen
tyttöystävänsä luona. "En olisi uskonut, että itken naisen edessä."
Elokuva
haluaa viestiä, kuinka erilaiset lähtökohdat vaikuttavat ihmisten elämään. Tren
isä on vastuuntuntoinen ja todella opettavainen. "Vain oikea mies
kasvattaa lapsensa." Isänsä opeilla ja avulla Tre onnistuu välttämään
gheton huonoimmat puolet. Tren kavereilla ei mene yhtä hyvin. Ricky ja Pulla
ovat veljeksiä, vaikka heillä on eri isät. Tämä aiheuttaa veljesten välillä
riitaa, sillä äiti suosii enemmän Rickyä. Ricky tekee huonoja valintoja, joista
hankalin on varhainen isyys. Pulla hakee taas hyväksyntää jengeistä.
Teos edustaa
afrikanamerikkalaista elokuvaa. Yleisesti koko USA:n elokuvateollisuus on aina
ollut vahvasti valkoisten hallitsemaa. Tämä elokuva on mustien tekemä, ja
pääosin mustille tarkoitettu. Monet asiat esitetään katsojille juuri niin kuin
ne ovat, usein syrjivänä tummaihoisia kohtaan. Lukion pääsykokeet on pääosin
suunniteltu valkoihoisia varten. Vain matematiikka on universaalia. Armeijassa
ei ole sijaa tummaihoisille. Se on valkoisten hallitsema armeija. Miehet
kutsuvat naisia huoriksi ja nartuiksi. Samalla lailla elokuva kritisoi monia
muitakin asioita, joissa poljetaan mustia. Teos on osa sitä vähemmistöä joka
saa harvoin äänensä näin kuuluville.
Musiikin
käyttö on myös lahjakasta. Elokuvan soundtrack vaihtelee räpistä hip hopiin ja
toisinaan taas 80-luvun pop-musiikkiin. Tämä tuo leffaan mukaan autenttisuutta,
jota monesta muusta elokuvasta puuttuu.
Upein
sisältö elokuvassa nähdään loppupuolella. Kun Ricky murhataan, Tre meinaa
nousta väkivaltaan mukaan ja uhmata isäänsä. Tre tajuaa väkivaltaan ajautumisen
olevan väärä ratkaisu. Samalla hän voittaa kaiken sen minkä monet ihmiset
häviävät elämässään. Pullan dialogi kritisoi voimakkaasti Amerikkaa siitä,
kuinka se keskittyy ulkomaiden asioihin samalla unohtaen mitä omilla kulmilla
tapahtuu. Rickystä ei kerrota mitään. On vain sotia ulkomailla. Samalla Pulla
hyväksyy sen, ettei voi elämälleen ja rikoksilleen mitään. Hän on osa jatkuvaa
kiertokulkua. Pullan käveleminen kadulla ja häviäminen kuin tuhka tuuleen on
elokuvan upein leikkaus. Kerrotaan, että hän saa surmansa kahden viikon
kuluttua kostoksi Rickyn kostosta. Saamme sen jälkeen tietää, että Tre pääsee
opiskelemaan ja pois kaikesta entisestä.
On kuin
haluttaisiin välittää sanomaa tummaihoisten nuorten kohderyhmälle siitä, kuinka
turhaa sotiminen ja tappaminen jengeissä on. "Eikö meillä voisi olla edes
yhtä iltaa niin ettei ketään ammuttaisi?" Faktat alkuteksteissä ovat karua
luettavaa: Joka kahdeskymmenes tummaihoinen mies murhataan elämänsä aikana. Samalla
lailla lopussa käsketään suoraan "edistämään rauhaa".
Itse afrikanamerikkalaisia
edustava ohjaaja John Singleton on itse kokenut gheton elämän ja tätä kautta
tuonut esille omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. Näin hän on pystynyt
käsittelemään omaa elämäänsä filmin muodossa. Boyz n the Hood sai aikoinaan 2
oscar-ehdokkuutta, mm. ohjauksesta. Mainittakoot vielä se uskomattomin fakta,
että ohjaaja Singleton oli vasta 24-vuotias saadessaan ehdokkuuden. Nuorin
koskaan tämän kunnian saanut ohjaaja.
★★★★☆
Traileri ja
linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti