Linkkejä

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Navaronen tykit (1961)

Navaronen tykit (1961) - Elokuva-arvostelu


Navaronen tykit (1961) on eeppisen luokan sotaelokuva, mutta samalla aikamoinen sekametelisoppa. Leffa perustuu Alistair MacLeanin samannimiseen romaaniin. Teos edustaa 60-luvun sotaspektaakkeleita ja sisältää ajalle ominaista rauhallista tarinankerrontaa. Ostin elokuvan Helsingistä 5 eurolla ajatellen sen olevan hyvä "pitkä" toisen maailmansodan elokuva. Nyt katsomisen jälkeen voin sanoa, että eipä se sitä oikein ollut.

Elokuva kertoo englantilaisten salaisesta tehtävästä tuhota pienellä sabotaasijoukolla kaksi Kreikan Navaron saarella sijaitsevaa natsien tykkiä. Taktisesti vaikeassa paikassa olevat tykit aiheuttavat hirveää tuhoa liittoutuneiden aluksille. Tykkejä ei voi pommittaa, sillä ne on suojattu raskaasti bunkkereilla ja muilla esteillä. Englantilaiset kokoavat ryhmän, jolle annetaan tehtäväksi yrittää tuhota Navaronen tykit. Kaikkea hankaloittaa vielä brittien tuleva merioperaatio pelastaa lähisaarelta 2000 loukussa olevaa miestä. Mielenkiintoinen konsepti elokuvalle siis.

Pääosia näyttelevät Gregory Peck, David Niven ja Anthony Quinn. Kovan luokan nimiä. Peck ei oikein sovi elokuvaan. Hän on liian amerikkalainen ollakseen brittikapteeni Mallory. Luultavasti näyttelijä on valittu elokuvaan pakolliseksi Hollywood-komeudeksi. Näytteleminen tuntuu miehen kohdalla myös hieman elottomalta. Rumempia naamoja esittelevät sitten Niven ja Quinn. Niven on hieman liian vanha rooliinsa eikä hänkään tunnu aivan vakuuttavalta roolissaan räjähde-eksperttinä. Quinnin roolitus on kaikkein onnistunein, sillä kreikkalaiseverstin hahmo on elokuvan vakuuttavin.


Kuten sanottu, elokuva on aikaansa edustava, hitaasti etenevä teos. Se lähtee liikkeelle armeijan tiloista ja näyttää sabotaasijoukon koko matkan tykeille asti.  Mukaan mahtuu merimatka, haaksirikko, vuorikiipeilyä, matkustamista, raunioita, pakoilua ja lopulta itse operaatio. Verkkaisesti etenevät tapahtumat saavat silloin tällöin tuulta purjeittensa alle. Natsien laivan haltuunotto ja haaksirikko ovat ihan mielenkiintoisia kohtia. Yleisesti kaikki on kuitenkin tylsää ja mielenkiinnotonta. Pituutta elokuvalla on 2 ,5 tuntia. Tämä on aivan liikaa mille tahansa leffalle, jonka tarina ei vedä.

Elokuvassa on monta aivan päätöntä kohtausta. Jatkuvuus kusee milloin mistäkin. Näemme tilanteen, jossa talossa piilossa oleva ryhmämme näkee rakennuksen olevan saarrettu. Peck ryntää ikkunasta toiseen nähdäkseen natsien kerääntyvän talon ympärille tuoden mukanaan suuren arsenaalin aseita. Miten kohtaus ratkeaa? Päähenkilömme kiipeävät epämääräisesti talon ullakolle. Siinä ratkaisu. Seuraavassa kohtauksessa he ottavat osaa häätapahtumaan kaupungin torilla kaikkien näkyvillä, kuin äskeistä ei olisi sattunutkaan. Toinen typerä kohtaus oli ryhmän pako natsien kranaatinheittimien luota. Suuri jalkaväkijoukko olisi saanut englantilaiset hetkessä kiinni. Kaikesta huolimatta seuraavassa kohtauksessa mitään natseja ei enää näy.

Lopulta kun päästään pitkän sekoilun jälkeen itse tykkien luo, on katsoja toivonut elokuvan loppumista jo pitkään. Itse loppuratkaisu jää melko tympeäksi, vaikka jännitystä luodaankin hissillä ja parilla tykinlaukauksella. Koko elokuvan ajan tapahtumia on jaettu päiviin. Ensimmäinen päivä, toinen päivä jne. Tykkien räjäyttäminen on "viimeinen päivä".  Toisin sanottuna, tässä nyt se ratkaisu teille, hyvät katsojat. Vain Niven ja Peck ovat tykkien luona. Muut sotivat epämääräisesti jossain muualla. Muutama ryhmän jäsenistä kuolee. Sitten tykit räjähtävät ja elokuva loppuu.


Luin netistä, että leffan tarkoitus oli olla sodanvastainen. Tätä ideaa tukeva kohtaus ei taas vakuuta tippaakaan. Nivenin hahmo saa hepulin Peckin esittämälle Mallorylle. Yksi joukkion henkilöistä on satuttanut jalkansa vuorikiipeilyonnettomuudessa ja häntä kannetaan paareilla mukana miltei koko elokuvan ajan. Käykin ilmi, että kapteeni Mallory on pitänyt miesparkaa mukana vain siitä syystä, että tämä levittäisi väärää tietoa (jota luulee oikeaksi) saksalaisille ryhmän sijainnista ja aikeista. Siitä sitten väännetään ja itketään miten epämoraalinen ja törkeä kapteeni on ollut. Epäinhimillistä ei sitten varmaan ole se tappaminen, jota joukkio on koko ajan harrastanut? Sodan raakuudesta puhumattakaan?

Oikeasti mitään Navaronen tykkejä ei ollut olemassakaan. Epäilen myös sitä, kuinka hyvin romaani kääntyy elokuvaksi. Pakollisia muutoksia kirjasta ovat varmaankin lisätyt naishahmot ja surkea rakkauskuvio Peckin ja mykän vakooja Annan välillä. Suorastaan nauroin, kun he suutelivat. Naishahmot eivät ilmeisesti kuuluneet teokseen, eivätkä liiemmin sotaan. Tulee mieleen vain Hollywoodin pakolliset ja tutut kuviot, jotka on tungettu väkisin elokuvaan. Mielenkiintoisempana olisin nähnyt Quinnin ja vastarintanaisen suhteen jos rakkautta oli pakko lisätä.

Kokemuksena Navaronen tykit oli heikko, korkeintaan keskiverto elokuva. Aikanaan se on varmaan ollut ihan kova sotaleffa, mutta ei mene enää nykyään helposti läpi. Kiinnitän elokuvia katsoessani aina huomiota ohjaukseen ja musiikkiin. Ohjaus oli ihan mukiinmenevää, mutta musiikki oli jotenkin omituinen valinta tähän sotaelokuvaan. Harmittaa se 5€, koska yleensä ostan kaikki elokuvani 3 eurolla divarista. Tämänkin elokuvan olisin löytänyt jostain sen 2€ halvemmalla.

★☆☆☆

Traileri ja linkkejä:



1 kommentti:

  1. Leffa todella huojui, mutta oman aikansa tuotoksena sen kompurointi ja kömmähdykset enemmän huvittivat kuin ärsyttivät - uskottavuuden kustannuksella. Tämmöisiä täytyy katsella lempein lasein.

    VastaaPoista