Navaronen tykit (1961) - Elokuva-arvostelu
Navaronen tykit (1961) on eeppisen luokan sotaelokuva, mutta
samalla aikamoinen sekametelisoppa. Leffa perustuu Alistair MacLeanin
samannimiseen romaaniin. Teos edustaa 60-luvun sotaspektaakkeleita ja sisältää
ajalle ominaista rauhallista tarinankerrontaa. Ostin elokuvan Helsingistä 5
eurolla ajatellen sen olevan hyvä "pitkä" toisen maailmansodan elokuva.
Nyt katsomisen jälkeen voin sanoa, että eipä se sitä oikein ollut.
Elokuva kertoo englantilaisten salaisesta tehtävästä tuhota
pienellä sabotaasijoukolla kaksi Kreikan Navaron saarella sijaitsevaa natsien
tykkiä. Taktisesti vaikeassa paikassa olevat tykit aiheuttavat hirveää tuhoa
liittoutuneiden aluksille. Tykkejä ei voi pommittaa, sillä ne on suojattu
raskaasti bunkkereilla ja muilla esteillä. Englantilaiset kokoavat ryhmän,
jolle annetaan tehtäväksi yrittää tuhota Navaronen tykit. Kaikkea hankaloittaa
vielä brittien tuleva merioperaatio pelastaa lähisaarelta 2000 loukussa olevaa
miestä. Mielenkiintoinen konsepti elokuvalle siis.
Pääosia näyttelevät Gregory Peck, David Niven ja Anthony
Quinn. Kovan luokan nimiä. Peck ei oikein sovi elokuvaan. Hän on liian
amerikkalainen ollakseen brittikapteeni Mallory. Luultavasti näyttelijä on
valittu elokuvaan pakolliseksi Hollywood-komeudeksi. Näytteleminen tuntuu miehen
kohdalla myös hieman elottomalta. Rumempia naamoja esittelevät sitten Niven ja
Quinn. Niven on hieman liian vanha rooliinsa eikä hänkään tunnu aivan
vakuuttavalta roolissaan räjähde-eksperttinä. Quinnin roolitus on kaikkein
onnistunein, sillä kreikkalaiseverstin hahmo on elokuvan vakuuttavin.
Kuten sanottu, elokuva on aikaansa edustava, hitaasti etenevä
teos. Se lähtee liikkeelle armeijan tiloista ja näyttää sabotaasijoukon koko
matkan tykeille asti. Mukaan mahtuu
merimatka, haaksirikko, vuorikiipeilyä, matkustamista, raunioita, pakoilua ja
lopulta itse operaatio. Verkkaisesti etenevät tapahtumat saavat silloin tällöin
tuulta purjeittensa alle. Natsien laivan haltuunotto ja haaksirikko ovat ihan
mielenkiintoisia kohtia. Yleisesti kaikki on kuitenkin tylsää ja
mielenkiinnotonta. Pituutta elokuvalla on 2 ,5 tuntia. Tämä on aivan liikaa mille
tahansa leffalle, jonka tarina ei vedä.
Elokuvassa on monta aivan päätöntä kohtausta. Jatkuvuus kusee
milloin mistäkin. Näemme tilanteen, jossa talossa piilossa oleva ryhmämme näkee
rakennuksen olevan saarrettu. Peck ryntää ikkunasta toiseen nähdäkseen natsien
kerääntyvän talon ympärille tuoden mukanaan suuren arsenaalin aseita. Miten
kohtaus ratkeaa? Päähenkilömme kiipeävät epämääräisesti talon ullakolle. Siinä
ratkaisu. Seuraavassa kohtauksessa he ottavat osaa häätapahtumaan kaupungin
torilla kaikkien näkyvillä, kuin äskeistä ei olisi sattunutkaan. Toinen typerä
kohtaus oli ryhmän pako natsien kranaatinheittimien luota. Suuri
jalkaväkijoukko olisi saanut englantilaiset hetkessä kiinni. Kaikesta
huolimatta seuraavassa kohtauksessa mitään natseja ei enää näy.
Lopulta kun päästään pitkän sekoilun jälkeen itse tykkien
luo, on katsoja toivonut elokuvan loppumista jo pitkään. Itse loppuratkaisu jää
melko tympeäksi, vaikka jännitystä luodaankin hissillä ja parilla
tykinlaukauksella. Koko elokuvan ajan tapahtumia on jaettu päiviin. Ensimmäinen
päivä, toinen päivä jne. Tykkien räjäyttäminen on "viimeinen päivä". Toisin sanottuna, tässä nyt se ratkaisu
teille, hyvät katsojat. Vain Niven ja Peck ovat tykkien luona. Muut sotivat
epämääräisesti jossain muualla. Muutama ryhmän jäsenistä kuolee. Sitten tykit
räjähtävät ja elokuva loppuu.
Luin netistä, että leffan tarkoitus oli olla sodanvastainen. Tätä
ideaa tukeva kohtaus ei taas vakuuta tippaakaan. Nivenin hahmo saa hepulin Peckin
esittämälle Mallorylle. Yksi joukkion henkilöistä on satuttanut jalkansa
vuorikiipeilyonnettomuudessa ja häntä kannetaan paareilla mukana miltei koko
elokuvan ajan. Käykin ilmi, että kapteeni Mallory on pitänyt miesparkaa mukana
vain siitä syystä, että tämä levittäisi väärää tietoa (jota luulee oikeaksi)
saksalaisille ryhmän sijainnista ja aikeista. Siitä sitten väännetään ja
itketään miten epämoraalinen ja törkeä kapteeni on ollut. Epäinhimillistä ei
sitten varmaan ole se tappaminen, jota joukkio on koko ajan harrastanut? Sodan
raakuudesta puhumattakaan?
Oikeasti mitään Navaronen tykkejä ei ollut olemassakaan.
Epäilen myös sitä, kuinka hyvin romaani kääntyy elokuvaksi. Pakollisia
muutoksia kirjasta ovat varmaankin lisätyt naishahmot ja surkea rakkauskuvio
Peckin ja mykän vakooja Annan välillä. Suorastaan nauroin, kun he suutelivat. Naishahmot
eivät ilmeisesti kuuluneet teokseen, eivätkä liiemmin sotaan. Tulee mieleen
vain Hollywoodin pakolliset ja tutut kuviot, jotka on tungettu väkisin
elokuvaan. Mielenkiintoisempana olisin nähnyt Quinnin ja vastarintanaisen
suhteen jos rakkautta oli pakko lisätä.
Kokemuksena Navaronen tykit oli heikko, korkeintaan
keskiverto elokuva. Aikanaan se on varmaan ollut ihan kova sotaleffa, mutta ei
mene enää nykyään helposti läpi. Kiinnitän elokuvia katsoessani aina huomiota
ohjaukseen ja musiikkiin. Ohjaus oli ihan mukiinmenevää, mutta musiikki oli jotenkin
omituinen valinta tähän sotaelokuvaan. Harmittaa se 5€, koska yleensä ostan
kaikki elokuvani 3 eurolla divarista. Tämänkin elokuvan olisin löytänyt jostain
sen 2€ halvemmalla.
★★☆☆☆
Traileri ja linkkejä:
Leffa todella huojui, mutta oman aikansa tuotoksena sen kompurointi ja kömmähdykset enemmän huvittivat kuin ärsyttivät - uskottavuuden kustannuksella. Tämmöisiä täytyy katsella lempein lasein.
VastaaPoista