OSELOTIN LEFFAKEIDAS: 2001: A Space Odyssey (1968)

2001: A Space Odyssey (1968) - Elokuva-arvostelu

Stanley Kubrick on kenties se kaikkien aikojen paras ohjaaja. Itse ainakin pidän häntä parhaimpana elokuvantekijänä kautta aikojen. 2001: Avaruusseikkailu on miehen ainut scifielokuva, mutta luoja, kuinka hyvä se onkaan. Kubrick käytti aikansa tekemällä omanlaisia elokuvia. 2001: Avaruusseikkailu on kunnianosoitus tieteiselokuville. Mitään tällaista ei ollut koskaan nähty. Kaikki aikaisemmat tieteiselokuvat olivat olleet vähemmän todentuntuisia. Tämä oli ja on se tieteiselokuva, joka määritteli genren lopulliseen muotoonsa.

Tarinankerronta on eeppistä. Alussa kuullaan vain musiikkia, joka varmasti nostattaa tunnelman jo kattoon. On kuin meille esitettäisiin avaruuden kylmyyttä ja julmia olosuhteita. Sitten MGM:n harvinainen logo ilmestyy ja Also Sprach Zarathustra pärähtää soimaan. Kaikkien varmasti tuntevat elokuvan soundtrackin, sillä niin paljon sitä on lainattu, käytetty ja arvostettu. Tiedän viittauksia elokuvaan vaikka mistä. Osasin siis jo odottaa kaikenlaista etukäteen, mutta se ei elämystäni pilannut. Muistan jopa yläkoulussa pitäneeni esitelmän toisesta elokuvan tunnetuimmasta kappaleesta: Straussin Tonava kaunoisesta. Klassinen musiikki tosiaan sopii avaruuteen.

Elokuva on jaettu kolmeen osaan. Näistä ensimmäinen keskittyy ihmiskunnan alkuhetkiin. Näemme apinalaumoja elämässä aavikontyyppisessä ympäristössä. Upeita maisemia sekä karvaisia apinoita. Vaikka ehkä nykyaikana apinat näyttävät hiukan huvittavalta, on ne näytelty todella taitavasti aina käytöksestä ilmeisiin ja eleisiin. Laumat elävät riitaisesti. Vedestä kilpaillaan ja petoeläimet hyökkäilevät. Lopulta eläimet heräävät mystisen monoliitin ilmestyttyä. Ihmislaji keksii aseiden käytön ja niiden avulla puolustautumisen. Jakso kuvaa sitä kuinka ihminen aloittaa matkansa sotaisena lajina kohti nykyaikaa. Kyllähän se pistää miettimään, että jostain tuommoisesta kaikki on lähtöisin.

Toinen jakso alkaa kaiketi elokuvahistorian yhdellä parhaimmalla leikkauksella. Ihmisapina heittää luun ilmaan. Leikkaus tapahtuu ja luun tilalla nähdään samanmuotoinen avaruusalus kiertämässä maapalloa. Upea aikasiirtymä. Tonava kaunoinen soi ja avaruusalukset tanssivat musiikin mukana avaruusvalssiaan. Kauniin runollista katsottavaa. Kansainvälisyys korostuu alusten ja avaruusaseman välityksellä. Käy ilmi, että kuusta on löydetty samanlainen monoliitti, kuin minkä apinat näkivät. Tämä on ilmiselvä todiste siitä, että maan ulkopuolista elämää on olemassa. Monoliitti näyttäisi lähettävän myös signaalia Jupiteriin. Sinne on siis lähdettävä.

Kolmas elokuvan jaksoista kertoo juurikin kyseisestä Jupiter-tehtävästä. Paikkaan on lähetetty viisihenkinen miehistö, joista 3 on horroksessa. Hereillä ovat vain astronautit David (Dave) Bowman, jota näyttelee Keir Dullea, ja Frank Poole, jota näyttelee Gary Lockwood. Mukana on myös supertietokone HAL 9000, joka samalla on vastuussa aluksen toiminnoista. Halia ääninäyttelee rauhallisen tyynesti Douglas Rain. Tämä on ainut osa elokuvasta, joka edistyy juonellisesti. Tehtävä on salainen ja tulee selviämään vasta perillä Jupiterissa. Tietokone Hal epäilee astronauttien jaksamista ja selviytymistä tehtävässä ja virheellisesti ilmoittaa oikosulusta eräässä aluksen osasta. Kun vikaa ei löydykään, astronautit alkavat neuvotella Halin sulkemisesta moduulissa niin, ettei tietokone kuulisi. Astronautit eivät vain ota huomioon sitä, että Hal pystyy lukemaan huulilta kaiken sen, mitä he sanovat. Väliaika.

Kaikkein musitettavin osa elokuvaa on varmasti supertietokone HAL 9000 ja kuvaus teknologian kääntymisestä ihmistä vastaan. Elokuvantekijät ajattelivat melko positiivisesti valitessaan vuoden 2001 olevan jo teknologisesti näin edistynyt. Tosiasiassa olemme vasta pikku hiljaa kulkemassa kohti tekoälyä, eli tämä elokuvan aihe on edelleen pelottava ajatus sekä ajankohtainen yhteiskunnassamme. Supertietokone Hal on tehty täydellisen virheettömäksi ja se onkin pahin virhe. Avaruudessa vaarallisinta ei olekaan paikan olosuhteet, vaan teknologia itse.

Väliajan jälkeen alkaa viimeinen osio. Hal tappaa Frankin avaruudessa niin, että tämän happiletku katkeaa. Dave lähtee pelastamaan Frankia ja tämän aikana Hal lukitsee Daven ulos aluksesta tappaen samalla horroksessa olevat astronautit. Seuraa kaunis äänetön kohtaus, kun Dave menee aluksen sisään hätäsisäänkäynnistä. Dave sulkee Halin ja saa tietää tehtävän tarkoituksen. Ainoana eloonjääneenä, Jupiteriin saavuttuaan, hän kulkee mustan aukon läpi. Tämä kohtaus on monien minuuttien efektimaraton. Osittain jotkut filtterit ovat jopa hieman typeriä, sillä moni niistä on ilmiselvästi pätkiä maa-alueista, kuten merestä tai kallioista ja niihin on lisätty värifiltteri. Nykyaikana tuommoisia voisi tehdä jopa ihan movie makerilla. 60-luvulla kohtaus on ollut niinkin trippi, että hipit tulivat aikanaan katsomaan elokuvaa vain tuon kohdan takia.

Elokuvan lopetus onkin sitten aikamoinen. Elokuvan tekijät sanoivat, että halusivat herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa niihin vastauksia. Näin on todellakin lopussa, sillä kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu. Dave saapuu viktoriaaniseen huoneeseen ja elää siellä loppuelämänsä. Jotkut ajattelevat huoneen olevan kuin eläintarhan aitaus, jossa avaruusoliot tutkivat Davea ja ihmistä yleensä. Saapuessaan huoneeseen ihmiskunta on saavuttanut tietyn pisteen kehityksessään ja on valmis seuraavaan. Toisaalta kohtaus kuvaa myös aikaa. Dave näkee vanhemman itsensä, joka näkee vanhemman itsensä, joka näkee vielä vanhemman itsensä kuolinvuoteella. Silmänräpäyksiä ja koko elämä on jo ohi. Kuolinvuoteella taas salaperäinen monoliitti ilmestyy ja Dave kurkottaa sitä kohti, ylettymättä siihen. Hän syntyy uudelleen "maalapsena" ja epookki päättyy.

On käsittämätöntä, että tämä elokuva on tehty jo 60-luvulla. Suurin osa lavasteista on uskomattoman yksityiskohtaisesti rakennettu. Jäin useaan otteeseen miettimään, että miten ihmeessä tuokin kohtaus on kuvattu tai tehty. Kaikki näyttää ja tuntuu niin uskottavalta. Täytyy mainita se, kuinka leffan tekovaiheessa ihminen ei ollut matkustanut vielä edes kuuhun. Yksityiskohtien ja tarkkuuden määrä monissa avaruuteen liittyvissä asioissa ja lavasteissa on hämmästyttävä. Vaikka ajan hammas olisikin syönyt tehosteita, niin elokuvan tarina ja teema ovat ajattomat.

Kubrick one point perspective.

Elokuva on monellakin tapaa kokeellinen. Teos voi olla jumalattoman raskas katsojalle, sillä dialogia ei kuulla elokuvan ensimmäisessä eikä viimeisessä puolessa tunnissa. Hitaasta etenemisestään huolimatta ainakin itse jaksoin koko ajan katsoa, sillä Kubrickin tarjoama visuaalisuus on aivan omaa luokkaansa. Elokuva etenee äärettömän rauhallisesti ja harkitusti. Monet kohtaukset ja kuvakulmat ovat niin tyypillistä Kubrickia. Loppupuolen efektit ovat ihan pelkkää aikakautensa testausta, mutta samalla kummallista silmäruokaa. On harmi, että nykyaikana ei todellakaan tehdä enää mitään näin taiteellista tai pohtivaa elokuvaa. Jopa aikanaan tällä teoksella oli omat riskinsä jäädä flopiksi.

Kuten jo tekstistäni tulee ilmi, elokuva on todella filosofinen ja pohtii ihmiskuntaa ja paikkaamme maailmankaikkeudessa. On kuin Dave kurkottaisi lopussa siihen kaikkeen mitä emme saa koskaan selville. Jäljelle jää vain uusia sukupolvia elämään ja kokemaan tätä maailmaa. 2001: Avaruusseikkailu oli unohtumaton kokemus, joka jää kummittelemaan mieltä pitkäksi aikaa. Tämä on se kaikkien aikojen paras scifi-elokuva.

★★★★★