The French Connection (1971)

The French Connection (1971) - elokuva-arvostelu

The French Connection, hyvin suomennettuna "Kovaotteiset miehet" edustaa amerikkalaista 70-luvun rikoselokuvaa. Elokuva kertoo kahdesta newyorkilaispoliisista selvittämässä huumetapausta, jossa on ranskalainen yhteys. Elokuva on saanut 5 Oscar-palkintoa ja sen on kerrottu uudistaneen paljon omaa genreään.

Ohjauksesta vastaa William Friedkin. Elokuva kuuluu Friedkinin uran alkuvaiheeseen juuri ennen tämän lopullista läpimurtoa Manaajassa. Tämä elokuva on jo todellinen taidonnäyte, muttei yllä yhtä hyvään lopputulokseen. The French Connection on tyyliltään rauhallinen ja hitaasti etenevä trilleri, joka keskittyy realismiin. Elokuvahan perustuu tositapahtumiin. Kuvauspaikat ovat oikeita ja osa näyttelijöistä olivat oikeasti tekemisissä tapauksen kanssa.

Pääosia näyttelevät Gene "Popeye" Hackman ja Roy Scheider. Scheiderin tunnistin tappajahaista, mutta Hackman oli ennestään melko tuntematon minulle. Elokuvan edetessä Hackmanin charmi kuitenkin nousee ja Scheider jää taka-alalle. Poliisikaksikon kemia toimii hyvin, vaikka Hackman saakin enemmän ruutuaikaa. Ei myöskään pidä unohtaa ranskalaista huumeparonia, jota loistavasti näyttelee Fernando Rey.

Elokuvan tyyli on jotenkin utuinen, suorastaan dokumentaarinen. Hahmoja ei esitellä sen kummemmin, vaan heihin tutustutaan verkkaisesti eri tapahtumien kautta. Tämän takia tuntuukin siltä, että elokuva lähtee liikkeelle tuskallisen hitaasti. Jotkin kohtaukset eivät suoranaisesti liity mihinkään. Kun juoni ja tapahtumat alkavat selvitä katsojalle, lähtee elokuva vasta toden teolla käyntiin. On harmillista, että siinä vaiheessa ollaan menossa jo kohti elokuvan loppua.

The French Connection on tunnettu ehkä parheiten upeasta takaa-ajokohtauksestaan. Tämä on ylivoimaisesti paras episodi koko elokuvassa. Kohtaus tuntuu hienolta juuri siitä syystä, että se voisi oikeasti tapahtua. Intensiivinen ja pitkä takaa-ajo oli ilmeisesti hankala kuvata. Luin netistä, että suurin osa kohtauksesta kuvattiin laittomasti kovaa ajaen ja osa törmäyksistä ei ollut edes suunniteltu. Elokuvassa Hackman ajaa autolla, kun taas rosvo kaappaa kaupunkijunan. Syntyy vauhdikas ja jännittävä yhdistelmä toimintaa.

Elokuva viljelee myös useita muita mieleenpainuvia kohtauksia. Baarin puhdistus, joulupukkijahtaus, olkihattu auton perässä (upea yksityiskohta!) ja vilkuttaminen konnien ja sankareiden välillä jäivät kaikki mieleen.

Elokuvan lopetus on avantgardemainen. Suuren ratsian ja ammuskelun jälkeen ranskalainen huumeparoni pääsee karkuun. Hackman juoksee lopulta kameran ulottumattomiin ja aseen laukaus lopettaa elokuvan. Katsojalle annetaan lopputietoja mitä kenellekin kävi. 1970-luvulla lopetus on varmasti ollut hieno, mutta nykykatsojalle se voi tuntua typerän kökköiseltä.

Olen sen verran nuori katsoja, etten kykene tietämään millä eri keinoilla tämä elokuva on genreään uudistanut. Omalta osaltaan elokuva täytyy siis hahmottaa oman aikakautensa tekeleenä. Mainittakoot, että Clint Eastwoodin Dirty Harry ilmestyi samana vuonna, eli rikoselokuvan uudistajia oli paljon. Luen kuitenkin The French Connectionin klassikoksi, vaikka se ei ihan nykykatsojaa vakuuttaisikaan.

★★★★☆

Traileri ja linkkejä:

http://www.imdb.com/title/tt0067116/

https://www.rottentomatoes.com/m/french_connection