Seuraava katsomani Alfred Hitchcockin elokuva oli nimeltään
Marnie (1964). En osannut elokuvan nimen perusteella odottaa elokuvalta oikein
mitään. Olen aiemmin kirjoittanut ajatuksiani Hitchcockin tavasta käsitellä
murhia niin monella eri tavalla. Marniessa ei ole aivan kyse murhasta, mutta
näkökulma on jälleen erilainen. Nyt aiheena ovat mielenterveysongelmat ja niitä
aiheuttaneet traumat.
Tarinassa Marnie on keski-ikäinen sihteerityötä tekevä
nainen. Hän on jollain lailla traumatisoitunut ja pelkää tästä syystä miehiä
sekä erityisesti punaista väriä. Marnie väärinkäyttää asemaansa työpaikoillaan
ja varastaa niistä rahaa ennen katoamistaan. Mark Rutlandin yhtiössä hän jää
kuitenkin kiinni. Mr. Rutland rakastuu Marnieen ja pakottaa tämän avioon
kanssaan. Muuten hän kertoo poliisille. Rutlandin aikeet ovat kuitenkin
ystävälliset. Hän haluaa auttaa Marnieta pääsemään yli peloistaan ja asioiden
selvittely alkaa.
Marnieta näyttelee Tippi Hedren. Hedren on Hitchcockin
vakionäyttelijöitä. Hitchcock oli todella pakkomielteinen Hedreniä kohtaan ja
heidän välinsä tulehtuivat lopullisesti kuvausten aikana. En usko tällä olleen
kuitenkaan vaikutusta Hedrenin näyttelemisessä. Hän onnistuu hyvin tuomaan
esille hahmonsa tuskaa, epävarmuutta ja ahdistusta. Hedrenin vastaparina on
Sean Connery. Nuori ja charmikas Connery on erinomainen näyttelijä ja hän hoitaa
hommansa hyvin. Itselläni ei oikeastaan ole mitään valittamista
näyttelemisessä.
Marnie on psykodraama. Elokuvan teemana toimivat
mielenterveysongelmat ja niitä aiheuttaneet traumat. Marnien lapsuudessa kokema
ikävä tapahtuma toimii elokuvan huippukohtana. Se paljastaa kaiken olennaisen
Marnien peloista. On kyllä sanottava, että tämän teoksen kohdalla aihe on
vanhentunut ja pahasti. 60-luvulla mielenterveysongelmien käsitteleminen elokuvassa
on varmasti ollut rohkeaa. Nykyään on tultu jo kauas 60-luvun ahdasmielisyydestä.
Sekä psykologia että lääketiede on kehittynyt aivan erilaiseksi. Marnie ei
hätkähdytä enää.
Elokuvasta voisi sanoa yleisesti että se ei aivan tunnu
Alfred Hitchcockin ohjaamalta. Hitchcockmainen leikittely puuttuu ja
kameratyöskentely tuntuu typistetyn yksinkertaiselta. Teos on aivan liian pitkä
eikä mitään meinaa tapahtua. Oikeastaan toivoin vain elokuvan loppuvan
puolenvälin yli. Ohjaajan tämänkertainen cameorooli oli myös jotenkin onneton. Bernard
Herrmanin musiikki on yleisesti ottaen hienoa, mutta nyt jatkuvasti sama
toistuva teemamusiikki meinaa vain rasittaa.
Marnie – vaarallisella tiellä on keskinkertainen Hitchcock.
Aiheeltaan elokuva on tietenkin mielenkiintoinen, mutta silti vanhentunut. Tulipahan
nyt nähtyä tämäkin elokuva ohjaajalta, jonka teokset on pakko nähdä.
★★★☆☆
Traileri ja linkkejä:
Oman aikansa tienavaaja lajityypille. Siinä ehkä tämän elokuvan suurin ansio.
VastaaPoista