Luultavasti suurin kiinnostukseni Merijalkaväen miestä (Jarhead,
2005) kohtaan johtui vain ohjaaja Sam Mendesin takia. Tämä sotaelokuva on
tietyllä tavalla erikoinen, koska siinä ei ole mitään tulitaisteluita tai
actionia. Luulin itse, että elokuva kertoo Irakin sodasta. Nähtävästi kuitenkin
internet-tarkistuksen mukaan tarina sijoittuu Kuwaitiin osana Persianlahden
sotaa.
Elokuva kertoo yhdysvaltalaisesta tarkka-ampujajoukoista Persianlahden
sodassa Anthony Swoffordin silmin. ”Swoff” erikoistuu
tarkka-ampujaksi ja lopulta valmistuttuaan hänet lähetetään Kuwaitiin muiden
joukkojen mukana. Heidän tehtävänään on suojella öljykenttiä. Paikalla olemisen
tylsyys on inhottavaa ja miehet yrittävät keksiä tekemistä. Muutamia tehtäviä
tulee myöhemmin, mutta silti miehet eivät pääse kunnon tositoimiin. Sitten sota
jo loppuu.
Henkilöiden kemia toimii oikein hyvin. Elokuvasta saa selvän
kuvan sekä miesten välisistä veljellisistä suhteista, että turhautuneisuudesta.
Joukossa on muun muassa armeijaan vasten tahtoaan ajautuneita, armeijahulluja
ja kiintiöidiootteja. Heillä on omat rituaalinsa ja perinteensä eri asioille. Esimerkkeinä
polttomerkitsemiset ja suhtautuminen petollisiin tyttöystäviin. Jake Gyllenhaal
näyttelee Swoffordia kiitettävästi. Jamie Foxx tekee hyvän sivuroolin.
Tarina alkaa lyhyellä Full Metal Jacket -montaasilla
harjoitusleirillä. Tuhmaa huutamista on tietysti jonkin verran, mutta
psykologia jää olemattomaksi Kubrickin harjoitusleiriin verrattuna. Omasta
mielestäni tarina kärsii hieman lokaatioiden puutteesta. Suurin osa elokuvan lopuista
tapahtumista sijoittuu aavikolle. Vain muutaman kerran näkyy kaupunkia. Yksi
kohtaus keskittyy tuhoutuneeseen autojonoon keskellä aavikkoa. Se tuntui kokonaisuudessaan
epävakuuttavimmalta lavasteelta.
Elokuva tarjoaa vain vähän filosofiaa ja sekin vähä, mitä
tarjotaan, on hieman kökköä. ”Jokainen sota on erilainen. Kaikki sodat ovat
samanlaisia.” Näin pohditaan, kun merijalkaväki tapaa sodasta palatessaan Vietnamin
sodan veteraanin. Sodankäynti tietenkin muuttuu jatkuvasti. Henkilöt
harmittelevat sitä, kuinka sota on ohi ennen kuin merijalkaväki ehtii kunnolla
minnekään paikan päälle. Kukaan ei saa edes yhtä tappoa. Alku ja loppu
töksähtelevät kliseisellä kerronnallaan kuinka sotilas on aina sotilas.
Tietyllä tasolla mietin Irakin alueen sotien sotkuisuutta.
Katsoin hiljattain HBO:n Generation Kill -sarjan. Tässä elokuvassa, kuten
sarjassakaan, ei ollut yhden ainutta amerikkalaista kuolonuhria. Olivatko nämä
sodat niin hyvin organisoituja, että kuolleet amerikkalaiset sotilaat olivat
tilastoharvinaisuuksia? Siviiliuhreja näkyy paljon ja siviiliuhreja oli paljon.
Elokuva keskittyy enemmän odottamiseen ja ”tylsään” elämään sodassa. Muutamat
leffan epäloogisuudet sodasta on helppo löytää.
Merijalkaväen mies jää loppujen lopuksi hyvin keskinkertaiseksi
elokuvaksi. Se ei ole huono sotaelokuva, mutta ei oikeastaan tarjoa mitään sen
kummempaa hätkähdyttävää sisältöä. Sam Mendes on taidokas ohjaaja, mutta omasta
mielestäni ”Jarhead tulee aina pysymään pelkkänä Jarheadina.”
★★★☆☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti