Judge Dredd (1995) - Elokuva-arvostelu
En etukäteen tiennyt paljoa mitään Judge Dreddistä. Olen
pelannut samannimistä flipperiä ja lajitellut hahmosta kertovia sarjakuvia
kirjastossa työskennellessäni. Judge Dredd -elokuvasta olin siitäkin varsin
epätietoinen. Hauskahan tuo oli nyt nähdä kun pääosassa on itse Syltty
vetämässä kunnon äijämenoa. Mukavaahan se on katsoa jotakin vähän kevyempää
varsinkin kun monet blogini elokuvat ovat tähän mennessä olleet vakavammin
otettavia teoksia.
Sylvester Stallone on Judge Dredd, tulevaisuuden
dystooppisessa yhteiskunnassa toimiva poliisin ja tuomarin risteytys joka
noudattaa ankarasti lakia. Yhteiskunta koostuu superkaupungeista, joita
tuomarit valvovat. Eräs ylituomareista alkaa juonitella yhteiskuntaa
mieleisekseen superrikollisen Ricon avulla. Dreddistä halutaan päästä eroon,
joten hänet lavastetaan syylliseksi murhaan ja karkotetaan. Monien vaiheiden
kautta Dredd palaa takaisin kaupunkiin ja estää rikollisten aikeet. Samalla
miehen menneisyydestä paljastuu yhtä ja toista. Tarjolla on onelinereita,
räjähdyksiä ja toimintaa!
Judge Dredd perustuu siis John Wagnerin samannimiseen
sarjakuvaan. Ilmeisesti tästä huolimatta elokuva ei ole puoliksikaan
sarjakuville uskollinen. Kaiken ongelma on Sylvester Stallone. Mies halusi
elokuvasta toimintakomedian, kun taas elokuvan ohjaaja Danny Cannon halusi
teoksen olevan alkuperäisille synkille ja väkivaltaisille sarjakuville uskollinen.
Nyt elokuva on täynnä ristiriitaisia kohtauksia ja laidasta laitaan vaihtelevaa
tunnelmaa. Väkivalta on paikoittain graafista ja sisältö vahvaa. Toisaalta taas
elokuva yrittää väkisin olla hauska Fergie-nimisen hahmon ja muiden
komediallisten kohtausten kautta. Elokuvan päättämättömyys siitä miltä sen
kuuluisi näyttää on rasittavaa.
Yllättävää kyllä, Max von Sydowin jälkeen elokuvan paras
näyttelijä on Stallone itse. Hän on parhaimmillaan alussa tuomarin roolissa
ladellessaan onelinereita ja ollessaan "äijien äijä." Kun mukaan
lisätään se pakollinen kliseinen naishahmo ja surkuhupaisa rikollisapuri
komediallisena elementtinä, kaikki menee päin honkia. Diane Lane näyttelee
Hershey -naistuomaria. Olen ihan tosissani kun sanon Stallonen olevan parempi
näyttelemään. Miten Lanen kaltainen ärsyttävän osaamaton nainen on voitu valita
näyttelemään "noin tärkeää" hahmoa? Armand Assante on sössöttäjäpahis
Rico ja Rob Schneider ärsyttävä muka hauska pikkurikollinen Fergie. Molemmat,
Hersheyn ja Fergien olisi voinut poistaa kokonaan ja keskittyä Stallonen
viihdyttävään äijämäisyyteen joka jää alun jälkeen syrjemmälle.
Mielenkiintoinen teema lakien ongelmista ja niiden
soveltamisesta tuodaan esille, mutta jätetään vain auki ja pois mielestä lopussa.
Oikeastaan elokuva käsittelee monet asiat vähän niin ja näin. Dredd ei ota
koskaan maskiaan pois sarjakuvissa. Niminäyttelijänä Stallonelle tämä ei
tietenkään käynyt. Paskat alkuperäisistä sarjakuvista. Ricon pakokohtaus
vankilasta on ovela, mutta täysin epälooginen ja päätön kohtaus. Entäpä sitten
ne lopussa olevat kloonit, jotka pelottavasti nousevat arkuistaan ja joita ei
näytetä enää missään vaiheessa kohtauksen jälkeen? Joo ihan sama. Mitäs sitten
kun näemme ensimmäisen tummaihoisen tuomarin? Mies näkyy ruudulla peräti yhden
sekunnin verran ennen kuin kuolee räjähdyksessä. No joo.
En itse kamalasti välitä tämän lajityypin elokuvista, mutta
jos jotain tämäntyylistä pitäisi katsoa, suosittelen alkuperäistä Robocopia.
Judge Dreddin kaltaiset elokuvat voisi kieltää lailla.
★☆☆☆☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti