Spy Hard – lupa läikyttää (1996) - Elokuva-arvostelu
Nyt jo edesmennyt Leslie Nielsen oli tunnetusti
slapstick-komedian mestari. Hän menestyi urallaan vasta vanhempana, mutta sehän
ei miehen menoa estänyt. Spy Hard – lupa läikyttää, on Mies ja alaston ase -tyyppinen
komediaelokuva, joka parodioi agenttielokuvia ja erityisesti James Bondia.
Vuonna 1996 valmistunut elokuva on täynnä vauhtia ja hauskoja kohtauksia!
Elokuva on täsmälleen kuin James Bondin kaavaa noudattava
halpa tuotanto, jossa irvaillaan milloin millekin. Juoni on melko
yksinkertainen. Nielsenin näyttelemä jo työstään vetäytynyt Jorma Teräs,
agentti WD-40, joutuu palaamaan vielä yhdelle keikalle. On käynyt ilmi, että
kuolleeksi luultu Teräksen verivihollinen kenraali ”Kauna” onkin elossa ja
tämän aikeena on – monelle elokuvalle tyypilliseen tapaan – valloittaa maailma.
Matkalla kohti Kaunan omaa saarta sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Teräs joutuu
selvittämään tapausta, etsimään kaunalle mikrosirua, ja lopulta pelastamaan
maailman tältä kädettömältä kenraalilta.
Hahmot esittelevän lyhyen alkujakson jälkeen tulevat ”Weird
Al” Yankovicin musiikit ja Bondin alkutekstejä mukailevat alkutekstit. Minulla
on tästä elokuvan kohtauksesta henkilökohtainen tarkka muisto. Muistan olleeni
ihan pieni poika ja katsoneeni laulavan Yankovicin mielenkiintoisen suurta
kiharaa pörrötukkaa ja viiksiä. Vaikka tuo näky olisi jo omiaan luomaan
muiston, mieleeni jäi tarkasti se kohta jossa Yankovicin pää räjähti. Tuon
kohdan jälkeen en muistaakseni saanut katsoa elokuvaa enempää. Monesti mietin
jälkeenpäin mikä oli se elokuva jonka alussa sen viiksihemmon pää räjähti. Nyt
sain tuonkin jutun lopulta käsiteltyä.
Elokuva parodioi Bondin lisäksi myös monien muiden kuuluisien
elokuvien kohtauksia ja luo omat versionsa niistä. Mukaan on tungettu ainakin
E.T., Jurassic Park, Pulp Fiction, Yksin kotona, Nunnia ja konnia, Speed sekä
Rambon ja Commandon yhdistelmää. Elokuvan nimi on pilkkaa Die Hard-elokuvista.
Oli ihan mukavaa aivojumppaa miettiä mistä mikäkin kohtaus alun perin on. Osa
varmasti meni ohi. Hyviä herjoja olivat tietenkin myös cameo-rooleissa Hulk
Hogan nyrkkeilijänä ja Ray Charles bussikuskina.
90-luvulle tultaessa olivat James Bondit melkein ajautuneet
jo tiensä päähän. Elokuvien laatu oli surkeaa ja vempaimet sekä toiminta olivat
jo absurdilla tasolla. Ymmärrän siis täysin tämän elokuvan tekijöiden halun
pilkata, herjata ja parodioida genreä. Monet typeryydet liittyivät juurikin
Bondin laitteisiin, Pomoon ja miss Moneypennyyn. Spy Hardin parhaat vitsit
olivat kuitenkin jatkuvat vitsit, kuten puukkomies ja ”maassamme on sanonta…”-mies.
Välillä eteen tuli jotain ihan odottamatonta joka repäisi kunnolla, mutta
yleisesti elokuvan vitsien taso oli hiukan heikkoa.
Eihän tästä elokuvasta voi kauhean hyvin kirjoittaa
vakavasti. Se pitää nähdä ennen kaikkea Genrensä teoksena. Pieni budjetti,
huono läppä, mutta silti hyvä meininki. Spy Hard – lupa läikyttää ei ole paras slapstick-elokuva,
mutta silti viihdyttävä sellainen. Parempiakin lajityypin elokuvia on nähty.
★★☆☆☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti