Linkkejä

maanantai 17. lokakuuta 2016

Spy Hard – lupa läikyttää (1996)

Spy Hard – lupa läikyttää (1996) - Elokuva-arvostelu


Nyt jo edesmennyt Leslie Nielsen oli tunnetusti slapstick-komedian mestari. Hän menestyi urallaan vasta vanhempana, mutta sehän ei miehen menoa estänyt. Spy Hard – lupa läikyttää, on Mies ja alaston ase -tyyppinen komediaelokuva, joka parodioi agenttielokuvia ja erityisesti James Bondia. Vuonna 1996 valmistunut elokuva on täynnä vauhtia ja hauskoja kohtauksia!

Elokuva on täsmälleen kuin James Bondin kaavaa noudattava halpa tuotanto, jossa irvaillaan milloin millekin. Juoni on melko yksinkertainen. Nielsenin näyttelemä jo työstään vetäytynyt Jorma Teräs, agentti WD-40, joutuu palaamaan vielä yhdelle keikalle. On käynyt ilmi, että kuolleeksi luultu Teräksen verivihollinen kenraali ”Kauna” onkin elossa ja tämän aikeena on – monelle elokuvalle tyypilliseen tapaan – valloittaa maailma. Matkalla kohti Kaunan omaa saarta sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Teräs joutuu selvittämään tapausta, etsimään kaunalle mikrosirua, ja lopulta pelastamaan maailman tältä kädettömältä kenraalilta.

Hahmot esittelevän lyhyen alkujakson jälkeen tulevat ”Weird Al” Yankovicin musiikit ja Bondin alkutekstejä mukailevat alkutekstit. Minulla on tästä elokuvan kohtauksesta henkilökohtainen tarkka muisto. Muistan olleeni ihan pieni poika ja katsoneeni laulavan Yankovicin mielenkiintoisen suurta kiharaa pörrötukkaa ja viiksiä. Vaikka tuo näky olisi jo omiaan luomaan muiston, mieleeni jäi tarkasti se kohta jossa Yankovicin pää räjähti. Tuon kohdan jälkeen en muistaakseni saanut katsoa elokuvaa enempää. Monesti mietin jälkeenpäin mikä oli se elokuva jonka alussa sen viiksihemmon pää räjähti. Nyt sain tuonkin jutun lopulta käsiteltyä.


Elokuva parodioi Bondin lisäksi myös monien muiden kuuluisien elokuvien kohtauksia ja luo omat versionsa niistä. Mukaan on tungettu ainakin E.T., Jurassic Park, Pulp Fiction, Yksin kotona, Nunnia ja konnia, Speed sekä Rambon ja Commandon yhdistelmää. Elokuvan nimi on pilkkaa Die Hard-elokuvista. Oli ihan mukavaa aivojumppaa miettiä mistä mikäkin kohtaus alun perin on. Osa varmasti meni ohi. Hyviä herjoja olivat tietenkin myös cameo-rooleissa Hulk Hogan nyrkkeilijänä ja Ray Charles bussikuskina.

90-luvulle tultaessa olivat James Bondit melkein ajautuneet jo tiensä päähän. Elokuvien laatu oli surkeaa ja vempaimet sekä toiminta olivat jo absurdilla tasolla. Ymmärrän siis täysin tämän elokuvan tekijöiden halun pilkata, herjata ja parodioida genreä. Monet typeryydet liittyivät juurikin Bondin laitteisiin, Pomoon ja miss Moneypennyyn. Spy Hardin parhaat vitsit olivat kuitenkin jatkuvat vitsit, kuten puukkomies ja ”maassamme on sanonta…”-mies. Välillä eteen tuli jotain ihan odottamatonta joka repäisi kunnolla, mutta yleisesti elokuvan vitsien taso oli hiukan heikkoa.

Eihän tästä elokuvasta voi kauhean hyvin kirjoittaa vakavasti. Se pitää nähdä ennen kaikkea Genrensä teoksena. Pieni budjetti, huono läppä, mutta silti hyvä meininki. Spy Hard – lupa läikyttää ei ole paras slapstick-elokuva, mutta silti viihdyttävä sellainen. Parempiakin lajityypin elokuvia on nähty.

★☆☆☆

Traileri ja linkkejä:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti