Alaston satama (On the Waterfront) on ehdoton klassikko, joka
jokaisen tulisi nähdä. Tämä satamadraama on yksi suuria gangsterielokuvia
voimakkaiden näyttelijäsuoritusten avittamina. Vuonna 1954 valmistunut teos sisältää
kenties Marlon Brandon parhaan näyttelijäsuorituksen. Kahdeksan Oscar-voittoa
kertoo sekin jo elokuvasta paljon.
Tarinassa Terry Malloy on satamatyöläinen. Hänen veljensä
Charley on osa järjestäytynyttä rikollisuutta, joka hallitsee
satamatyöntekijöiden liittoa. Sotkeutuessaan murhaan Terry kokee omantunnon
tuskia ja alkaa pikku hiljaa huomata olevansa väärien ihmisten kanssa
tekemisissä. Järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan taisteleminen ei kuitenkaan
onnistu, sillä kaikki puhujat surmataan mafian toimesta. Rakastuminen vielä
saman murhatun miehen siskoon Edieen saa Terryn todistamaan mafiaa vastaan.
Teos huipentuu lopussa kohtaukseen, jossa työläiset ottavat liiton takaisin
itselleen.
Kuten sanottu, Brando tekee niin hyvän roolisuorituksen, että
ansaitsi parhaan miespääosan Oscarin. Oikeastaan kaikki näyttelijäsuoritukset
ovat hyviä. Rod Steiger tekee hienon suorituksen Terryn veljenä Charliena. Eva
Marie Saint on kaunis Edie Doyle. Karl Malden nousee korkealle isä Barrynä. Lee
J. Cobb on erinomaisen vaarallinen "don" Johnny Friendly.
Italianamerikkalaiset pulksat miehet ovat sopivan näköisiä rikollisten
rooleihin.
Terryn ja Edien rakastuminen on hienosti toteutettu. Yhdessä
koettu jännitys kirkosta pakenemisen jälkeen ja uusien asioiden kokeminen
vievät paria voimakkaasti lähelle toisiaan. Edien vapautuminen elämässä kuvaa
mielestäni myös muiden aikakauden naisten vapautumista. Charmikkaan Brandon
dialogi saa hahmon tuntumaan juuri sellaiselta kovikselta, jolla on
pohjimmiltaan hyvä sydän. Näin sen pitää mennä.
Mafiaa on kuvattu yllättävän uskaliaasti. 50-luvun puitteissa
ruma kieli on mennyt läpi ja kirosanoja ei ole sensuroitu. Väkivaltaa tietenkin
peitellään aikakauden mukaisesti, mutta sekin on esitetty hyvin voimakkaasti.
Tunnetuin kohtaus elokuvasta sijoittuu taksiin, jossa Terry ja hänen veljensä
Charlie kohtaavat. Kohtaus on voimakas kuvaamaan perhesuhteita ja menetettyjä
mahdollisuuksia. Yleisesti elokuvasta nousee ajatus, että mafia pilaa ja estää
muiden ihmisten elämän.
Elokuvassa viljellään voimakasta symboliikkaa. Monesti
toistuva ajatus puluista ja haukoista pätee suoraan satamatyöläisiin ja
järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Haukat (mafia) vaanivat puluja
(satamatyöläiset) tauotta ja napsivat pois varomattomia. Toinen hieno symbolinen
ele on aitojen käyttäminen kertomaan Terryn siirtymistä Edien puolelle. Aluksi
näyttelijöitä erottaa kanaverkko. Terryn valinnan jälkeen molemmat ovat samalla
puolella. Elokuva loppuu harkitusti myös kuin esiripun laskeutumiseen.
Tämä on elokuva, josta monet muut hienot elokuvat ovat
ottaneet vaikutteita. Hyvänä esimerkkinä näen kohtauksen, jossa Terry kertoo
Edielle totuuden tämän veljensä kuolemasta. Naisen voimakasta tunteiden
purkausta kuvaa lähellä olevan laivan höyryviheltimen kova huuto. Sama kohtaus
löytyy Kummisedästä noin parikymmentä vuotta myöhemmin, kun Michael Corleonen
tunteidenpurkausta kuvaa junan meteli ennen murhia ravintolassa.
Ohjaaja Elia Kazan ansaitsee tunnustusta varsinkin tämän
viljelemästä symboliikasta ja rohkeasta draamastaan. Alaston satama on hieno
henkilökuvaus, mutta samalla myös kantaaottava esimerkki rikollisuuden
vaikutuksesta ihmisten mieliin.
"You don't understand. I
coulda had class. I coulda been a contender. I coulda been somebody, instead of
a bum, which is what I am, let's face it. It was you, Charley."
★★★★★
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti