sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Fracture – Murtumaton (2007)


Trillereitä on monenlaisia. One Hour Photo (2002) oli mestariteos. Limitless – rajaton (2011) oli keskinkertainen. Valitettavasti Fracture – Murtumaton (2007) oli huono. Näitä kaikkia elokuvia yhdistäviä tekijöitä ovat tuntemattomat ohjaajat, yksittäiset näyttelijälegendat ja pienemmät budjetit. Tästä esimerkkikolmikosta Fracture – Murtumaton ei vain toiminut.

Tarina on yksitoikkoinen. Älykäs Crawford-niminen mies ampuu vaimoaan uskottomuuden takia. Suhteen toisena osapuolena on poliisi, joka kaikista kaupungin poliiseista sattuu saapumaan paikalle tutkimaan ammuskelua. Nainen vaipuu koomaan ja Crawfordia syytetään murhan yrityksestä. Tapausta hoitaa lakimies Beachum. Crawford junailee oikeusprosessia mieleiseensä suuntaan ja vaimon suhde poliisiin kaataa koko tapauksen. Beachum sooloilee sen verran, että lopulta saa Crawfordin ahtaalle.

Tässä elokuvassa paras näyttelijä on tietenkin Anthony Hopkins Crawfordina. Hän on aina yhtä hyvä rikollisten roolissa. Nyt hahmon älykkyys ja rauhallisuus toi osittain mieleen jopa kuuluisan Hannibal Lecterin. Sekoitin Ryan Goslingin hetkellisesti Ryan Reynoldsiin. Gosling on kuitenkin toinen elokuvan tähdistä lakimies Beachumina. Hän ei näytä lakimieheltä, ei toimi kuin lakimies eikä vaikuta yhtään lakimieheltä. Tässä on esimerkki siitä kuinka roolissa voi olla täysin väärä näyttelijä. Elokuvan "nimet" olivatkin oikeastaan tässä.


Kenen puolella katsojan sympatian pitäisi olla? Näin kysyi eräs elokuvan arvostelija IMDB:ssä. Hahmoja on periaatteessa neljä, joiden välillä tarina kulkee. Murhattu vaimo toimi väärin lähtiessään aviottomaan suhteeseen. Kuinka yleisesti ottaen ihmiset näkevät uskottomuuden? Ei ainakaan kovin hyvässä valossa. Entäpä poliisi, joka lyö Crawfordia oikeussalissa ja ehdottaa väärennettyä todistuskappaletta oikeuteen? Ei heru pisteitä hänellekään. Entäpä epälooginen ja ylimielisen rasittava lakimies? Ei ihan. Olin eniten Crawfordin puolella.

Sanottakoon nyt vielä sekin, että elokuvan rakkaussuhde Beachumin ja jonkun toisen lakifirman naisen kanssa on huonoimpia näkemiäni pitkään aikaan. Imelää epäloogista ripulia kuten koko elokuvakin. Melkein Star Wars prequel -tasoa. Dialogi on hirveän kliseistä ja varsinkin naisjuristin käytös aivan liian ennalta arvattavaa. Osittain valitsin tämän elokuvan katsomisen siksi, että elokuvan kuvauksen perusteella mitään rakkausjuttuja ei olisi. Kuvauksessa luki, että lakimies tutkii tapausta vaimonsa murhanneesta miehestä tai jotain sinne päin.

Fracture – Murtumaton on ärsyttävä elokuva jo ihan nimestä alkaen. En jaksaisi kirjoittaa elokuvan nimeen ajatusviivaa koko ajan. Annan Hopkinsin suoritukselle kuitenkin arvoa. Tarinallisestihan elokuvassa riitti potkua myös kahden tähden verran. Loppuratkaisu on myös mielenkiintoinen veto vaikka luulisi, ettei älykäs rikollinen sellaiseen edes lankeaisi.

★☆☆☆

Traileri ja linkkejä:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti