Vanhat gangsterielokuvat ovat genre, josta itselläni on hyvin
vähän yleistä tietoa. Jonkin aikaa sitten Yle Teema esitti elokuvat Pikku
Caesar (1931), Yhteiskunnan vihollinen (1931) ja Arpinaama (1932). Näistä Pikku
Caesar (Little Caesar) oli julkaistu elokuvateattereissa ensimmäiseksi ja sen kerrottiin olleen
laukaiseva tekijä koko genrelle. Siitä oli siis hyvä aloittaa.
Tarina kertoo pienen alamaailman rikollisen, Caesar Enricon
noususta ja tuhosta rikollismaailman huipulla. Lyhyen pituutensa vuoksi häntä
kutsutaan Pikku Caesariksi ja ihan Ricoksi. Luonteeltaan hän on kuitenkin äkkipikainen
ja verenhimoinen. Hän nousee nopeasti rikollisjärjestön pomoksi. Ricon vanha
ystävä, Joe Massara yrittää päästä pois rikolliskuvioista ja Rico alkaa
pelkäämään, että Joe pettää hänet. Rico yrittää tappaa hänet, muttei pysty
vetämään liipaisimesta. Joen naisystävä Olga ilmiantaa Ricon poliisille ja Rico
päätyy pakoilemaan. Hän saa loppunsa tulitaistelussa.
Ricoa näyttelee Edward G. Robinson. Rooli oli hänen
läpimurtonsa Hollywoodissa. Hän ei ole mikään komistus, vaan ulkonäöllisesti
juuri sopivan karu tähän rikollisen rooliin. Robinson näytteli paljon muitakin
rikollisrooleja, ja muistan hänet pahiksena ainakin muutamasta elokuvasta. Joe
Massaraa näyttelee Douglas Fairbanks Jr. Hänenkin nimensä on tuttu. Näyttelyä ja
tunnelmaa korostavat musiikin poissaolo. Onhan kyse kuitenkin äänielokuvien
alkuajoista.
Elokuvassa on selvillä jo gangsterielokuvien peruspiirteet,
mutta niitä ei läheskään osata hyödyntää vielä kunnolla. Tämä on aivan
ensimmäisiä äänigangsterielokuvia koskaan. Yhden miehen nousu ja tuho rikollismaailmassa
oli varmasti myös tarinallisesti vielä uutta. On huomattava, että elokuva on
tehty oikeasti niihin aikoihin, kun oikeat gangsterit hallitsivat Chicagoa. Warner
Bros teki suuret tulot Pikku Caesarista ja uusia genren teoksia alkoi ilmestyä.
Elokuvallisesti Pikku Caesar tarjoaa muutamia erityisen
hienoja kohtauksia. Muutamat yksittäiset kuvat, kuten rulettipöytä ylhäältä
päin tai lähikuva sormuksesta ovat upeita. Erityisen pahaenteinen on myös
kohtaus, jossa Rico huomaa Joen lähteneen pakoon. Rico vain katsoo ovelle päin
ja polttaa sikariaan. Pikku Caesar tarjoaa myös elokuvahistorian ensimmäisen
drive-by -murhan. On tietenkin harmi, että sensuurin takia väkivaltaa on enemmän
kierretty.
Pikku Caesaria on kiittäminen gangsterielokuvien lähtökohtana.
Teos on omalla tavallaan tärkeä virstanpylväs, vaikka tuntuukin jo hupsulta
nykykatsojan lasien läpi katsottuna.
”Mother of Mercy! Is this the
end of Rico?”
★★☆☆☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti