12 Years a Slave (2013) - Elokuva-arvostelu
12 vuotta orjuutta on jotakin mitä ei voi itse edes kuvitella.
Kuitenkin orjuus on melkein aina ollut osa ihmisten muodostamaa yhteiskuntaa.
12 Years a Slave käsittelee vanhan Amerikan puuvillapelto-orjuutta ja sitä
historiallista ajanjaksoa, jolloin Amerikoissa kukoisti suunnaton orjabisnes.
Melko uunituore elokuva on kaunistelematonta ja hienoa katsottavaa
tummaihoisten sorrettujen puolelta.
Elokuva kertoo Salomon Northup -nimisestä vapaasta tummasta miehestä.
Hänellä on perhe, kunniallinen ammatti ja hyvä viulunsoittotaito. Hänet
huijataan musiikkitaitojensa takia "muutaman viikon esiintymiskiertueelle",
joka päättyy Northupin huumaamiseen, kidnappaamiseen ja lopulta orjana
myymiseen etelävaltioihin. Alkaa 12 vuoden helvetti erilaisten orjanomistajien
alla. Kukaan ei usko Northupia tämän vapaudesta eikä mies voi tehdä asialle
mitään. Lopussa hän saa toimitettua kirjeen erään valkoihoisen orjuutta
vastustavan miehen kautta ja vapautuu.
Teos on melko kronologinen lukuun ottamatta muutamia takaumia
ja aikahyppyjä Northupin elämästä. Northupia näyttelee Chiwetel Ejiofor joskin
hillitysti, mutta silti vakuuttavasti. Elokuva suorastaan pursuaa hyviä
näyttelijäsuorituksia, joista parhaimmat ovat Michael Fassbender pahana
tilanomistaja Eppsinä, Benedict Cumberbatch kilttinä tilanomistajana ja Lupita
Nyong'o orjatyttö Patseynä. Viimeiseksi mainittu sai näyttelystään jopa parhaan
naissivuosan Oscarin. Hyviä niminäyttelijöitä oli jopa niin paljon etten muista
toista samanlaista tapausta.
12 Years a Slave on tunnelmaltaan rankka ja karu. Ikäviä
tilanteita tulee toisen perään ja paikoittain katsojaa voi ihan harmittaa
elokuvan sisältö. Lynkkauskohtaukset etenkin olivat kaunistelemattomia. Teos
perustuu tietenkin tositapahtumiin. Salomon Northupin tarina tunnetaan oikeasti
hänen itsensä kirjoittaman kirjan "12 Years a Slave" kautta. Surullista
kyllä, mies ei saanut oikeutta ja Northupin vangitsijat välttivät syytteet. Elokuvan
lopussa mainitaan, että vain kourallinen orjia vapautettiin samalla tavalla
kuin Northup.
Elokuvan on käsikirjoittanut John Ridley ja ohjannut Steve
McQueen. Kyse ei ole kuitenkaan kuuluisasta näyttelijä Steve McQueenista, vaan
samannimisestä tummaihoisesta ohjaajasta. En oikeastaan voisi kuvitellakaan kuin tummaihoisen ohjaajan käsittelemään aihetta. Kaikkein hienoimpia ohjaukseen
liittyviä yksityiskohtia olivat painostavan pitkät otokset. On kuin katsojan
täytyisi muutaman kerran kärsivällisesti vain katsoa mitä tulee tapahtumaan.
Lynkkauskohtaus ja orjien myyntitapahtuma ovat ääripäitä. Hattua täytyy nostaa
myös mielekkäälle Hans Zimmerin musiikin käytölle.
On tietenkin luonnollista ajatella, ettei tämäntasoista
aihetta voi käsitellä kuin tummaihoisten näkökulmasta, mutta elokuvan mukaan
mahtuu myös mietteitä valkoihoisilta. Eppsin vaimo kärsii miehensä teoista ja
suhteesta orja Patseyyn. Tämän takia vaimo satuttaa ja kiristää Patseytä aina
kun voi. Liekö monikin nainen inhonnut tilannetta jossa mies käyttää naisorjiaan
hyväkseen. Toinen vahva aihe loppupuolella on orjuuden vastustus, jota käydään
läpi Brad Pittin esittämän puusepän kautta. Eivät kaikki valkoihoiset kannattaneet
orjuutta, vaan oli myös sellaisia ihmisiä jotka pitävät kaikkia tasa-arvoisina.
Elokuvan suurin teemoista on vahvuus. Tämä näkyy suuresti
uskonnon ja erilaisten laulujen perusteella. Ihmiset hakivat voimaa näistä
kahdesta osa-alueesta ja sitä saivatkin. Osa orjista ei kestänyt ja se tarkoitti
heille loppua. Vain vahvimmat saattoivat selvitä ja jopa edetä pitkälle tilanomistajien
suosioon. Salomonin vahvuus ja jaksaminen kannattivat: Mies selvisi
koettelemuksesta ja pääsi takaisin perheensä luo.
12 Years a Slave toi mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen josta
kaikki tietävät jollain tasolla jotakin, mutta silti vähän. On elokuvan etu,
että se uskalsi kertoa asioista kiertelemättä ja niin kuin asiat silloin
olivat. Arka aihe Yhdysvaltojen historiasta.
★★★★☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti