Dracula – vanha vampyyri (1931)

Dracula (1931) - Elokuva-arvostelu

Mikä olisikaan parempi tapa viettää lokakuuta kuin katsoa kauhuelokuvia! Jossakin välissä hankin kokoelmaani Universal Monsters -nimisen elokuvaboksin, joka sisältää monia kauhuelokuvien klassikkoja. Dracula oli Frankensteinin ohella ensimmäinen sarjan elokuvista aloittamassa Universalin monsterielokuvien voittokulkua. Tämä vanha mustavalkoinen klassikko oli siis loistava valinta sateiselle perjantai-illalle.

Elokuva kertoo kreivi Draculan tarinan. Usein virheellisesti Dracula-nimityksellä tarkoitetaan vampyyrejä, mutta tosiasiassa Dracula on vampyyrien vampyyri, pimeyden ruhtinas. Tarinassa amerikkalainen Renfield saapuu Transylvaniaan myymään Draculalle luostaria Lontoosta. Kauppojen jälkeen Dracula puree Renfieldiä, joka alkaa myös muuttua vampyyriksi. He matkustavat Lontooseen, jossa Renfield todetaan hulluksi ja pistetään mielisairaalaan. Siellä Dracula kiinnostuu nuoresta Mina-nimisestä naisesta. Mielisairaalan tohtori Van Helsing alkaa kuitenkin tajuta kuvion ja pyrkii estämään Draculan suunnitelmat.

En ole koskaan lukenut Bram Stokerin Draculaa, mutta tarina suorastaan vaatii kuulua jokaisen yleissivistykseen. Elokuvaa katsellessa mieleeni tuli monesti ajatus siitä, että teos on tyyliltään teatterimainen. Ei mikään ihme, sillä tämä elokuvaversio perustuu osittain teatteriversioon, joka taas osittain eroaa alkuperäisestä romaanista. Sääli sinänsä. Teatteriesitykset olivat olleet menestyksiä ennen elokuvan tekemistä. Bela Lugosi oli näytellyt Draculaa jo silloin satoja kertoja, joten ei mikään ihme, että hänen näyttelijäsuorituksensa on niin luonnollinen.

Romanian kielessä Dracula tarkoittaa paholaisen poikaa. Bela Lugosi on loistava Draculana. Tarkasti harkittu näyttelijäsuoritus rauhallisine puheineen ja hiljaisine liikkeineen on elokuvan parasta antia. Luulisin monien käsien liikkeiden ja ilmeiden olevan maneereita Lugosin teatteriesityksistä. On kuin välillä katsoisi valoilla ja hienoilla kuvakulmilla terästettyä teatteriesitystä. Lugosin aksentti on sekin sopiva ajatellen hahmon romanialais-unkarilaista alkuperää. Vain Van Helsinginiä näyttelevä vanhempi Edward Van Sloan pääsee lähelle Lugosin näyttelijäsuoritusta vanhana viisaana tohtorina.

Elokuvan suurin vahvuus on eittämättä sen esittämä visuaalisuus. Upeita kohtauksia ovat mm. peilipaljastus, vampyyrien karkottamiskeinot, Draculan muuttuminen lepakosta vampyyriksi ja lopussa tapahtuvat juonenkäänteet. Elokuvan on nimellisesti ohjannut Tod Browning, mutta oikeasti suurimman osan kuvauksista ohjasi ja suoritti Karl Freund. Pienet yksityiskohdat pitivät ainakin omaa mielenkiintoani koko ajan yllä. Hienoa oli myös elokuvan hiljainen tunnelma musiikin puutteen vuoksi. 30-luvun alussa äänielokuvat olivat vasta yleistyneet, eli Dracula on pientä sekoitusta äänielokuvasta ja perinteisestä mykkäelokuvasta.

Dracula - vanha vampyyri (elokuvan mahtava suomenkielinen nimi) on edelleen kauhuelokuvien klassikko, vaikka nykyaikana onkin kaukana pelottavasta ja vaikka monet erikoistehosteet ovat pahasti vanhentuneita. Samalla tuli kuitenkin kerrattua hyvin muutkin vampyyrien ominaispiirteet ja jonkinlainen Draculan taru.

"There are far worse things awaiting man than death."

★★★★☆

Traileri ja linkkejä:

http://www.imdb.com/title/tt0021814/

https://www.rottentomatoes.com/m/1006234-dracula/