Frankenstein (1931)

Frankenstein (1931) - Elokuva-arvostelu

Frankenstein on Universal Monsters -joukkion toinen hirviö Draculan jälkeen. Pidin Draculasta sen verran paljon, että asetin Frankensteinille hieman korkeammat tavoitteet. En ole koskaan lukenut alkuperäistä romaania, mutta tarina on pakostakin tullut jo koulun äidinkielen tuntien kautta tutuksi. Nyt osasin etukäteen varautua siihen, että elokuva tulee olemaan kaukana pelottavasta, mutta Frankensteinissa mentiin jo vähän liiallisuuksiin kauhun piilottelemisessa.

Elokuva perustuu samalla lailla Frankensteinista tehtyyn teatteriversioon eikä suoraan alkuperäiseen Mary Shelleyn romaaniin. Vaikka tarina on pääpiirteittäin sama kuin romaanissa, elokuvaversio ei uskalla ottaa käsittelyyn useita romaanin aiheita tai edes esittää niitä niin kuin ne romaanissa tapahtuivat. Elokuvan tarina on osittain sovellettua, mutta pääpiirteissään sama. Tiedemies Henry Frankenstein kokoaa ruumiinosista uuden olion ja herättää sen sähköllä henkiin. Sen jälkeen hirviö elää hetken aikaa sovussa ennen kuin karkaa pois vankilastaan.

Frankenstein kärsii selvästi sensuurista. Elokuva alkaa todella huvittavasti Edward Van Sloanin varoituksella yleisölle. Henry Frankensteinin nimi on oikeasti romaanissa Victor, mutta tämähän olisi vieraannuttanut amerikkalaisyleisöä liikaa päähenkilöstä! Monia elokuvalle tärkeitä avainkohtauksia leikattiin aikanaan pois, kuten hirviön ja tytön kohtaaminen sekä Henryn huuto siitä miltä tuntuu olla jumala. Elokuvan lopetus on suorastaan heikko. Muistaakseni alkuperäisessä tarinassa hirviö tappaa oman luojansa. Elokuvan lopussa hirviö heittää Henryn alas tuulimyllystä ja mies jää pudotuksesta muka henkiin. Tämäkin oli studion hätäinen ratkaisu tehdä elokuvaan onnellinen loppu.

Romaanin yksi suurimpia teemoja oli kaiketi aihe siitä, kuinka kukaan ei hyväksy Frankensteinin hirviötä tämän erilaisuuden vuoksi. Tämän takia kohtaus pienen Maria-lapsen kanssa on äärimmäisen tärkeä. Lapsen iloisen viaton ja avoin suhtautuminen hirviöön on nähtävissä hirviön ilahtuneesta ilmeestä. Maria tarjoaa kukkia hirviölle ja he heittelevät niitä yhdessä veteen. Hirviö innostuu asiasta sen verran, että heittää Marian veteen myös ja hämmentyy kun tyttö ei kellukaan kukkien tavoin. Kaunis ja koskettava kohtaus eskaloituukin surulliseksi hukkumistapaukseksi josta hirviö pakenee pakokauhun vallassa.

Frankensteinissa parasta on itse hirviö. Boris Karloffin näyttelemä monsteri on legendaarinen elokuvahahmo. Milloin tahansa joku mainitseekaan nimen Frankenstein, ei mieleen juolahda mikään muu kuin itse tämä vanha hirviö, vaikka oikeasti Frankenstein on se tiedemies. Maskeeraaja Jack P. Pierce suunnitteli kyllä yhden ikonisimman hirviöulkoasun koskaan. Karloffin näyttelystä sanon sen verran, että esittäminen on paikoittain hieman huolimatonta. Välillä hirviö liikkuu todella sulavasti, välillä taas kömpelöllä tavalla.

Tämä elokuva ilmestyi teattereihin loppuvuonna 1931 kun taas Dracula ilmestyi saman vuoden alussa. Pidän itse elokuvia jonkinlaisina sisarteoksina, sillä niistä löytyy hyvin paljon samankaltaisuuksia. Frankenstein on näistä kuitenkin se heikompi osapuoli eikä pysy yhtä hyvin kasassa. Toisaalta teos on paljon elokuvallisempi tarina kuin Dracula oli. Molemmissa elokuvissa esiintyi samoja näyttelijöitä, kuten Edward Van Sloan tai Dwight Frye. Ohjaaja James Whale ei ole hänkään osannut tehdä Frankensteinista yhtä visuaalisen mielenkiintoista.

Frankenstein on tärkeä teos sekin kauhuelokuvien sarjassa, vaikka kärsiikin pienistä juoniaukoista ja sensuurista. Olen taas yhden yleissivistävän elokuvaklassikon verran viisaampi.

"It's alive! It's alive! it's alive!!!"

★★★☆☆

Traileri ja linkkejä:

http://www.imdb.com/title/tt0021884/?ref_=nv_sr_3

https://www.rottentomatoes.com/m/1007818-frankenstein/