Sympathy for Lady Vengeance tai pelkkä Lady Vengeance (2005)
on ohjaaja Chan-wook Parkin lopetus niin kutsutulle "kostotrilogialleen."
Trilogian aikaisemmat osat Sympathy for Mr. Vengeance (2002) sekä erityisesti
Oldboy (2003) asettivat riman korkealle. Ehkä kuitenkin Lady Vengeance on
kolmikosta se heikoin lenkki, vaikka elokuva itsessään on hyvä.
Vaikka kostotarinat voisivatkin maallikon mielessä tuntua
itsestään toistavilta, on Lady Vengeancen tarina jälleen kerran erilainen.
Geum-ja Lee -niminen nainen vapautuu kolmentoista vuoden tuomion jälkeen
vankilasta. Rikoksena oli lapsimurha jota hän ei tehnyt. Geum-ja lähtee
etsimään oikeaa syyllistä vankilasta vapautuneiden ystäviensä avulla. Kun
syyllinen löytyy, ottaa Geum-ja kostoretkelle mukaansa myös muiden murhattujen
lasten vanhemmat. Loppu on tylyä. Oikeastaan jälleen elokuva petaa tarinaa vain
huikeaa loppukohtausta varten.
Elokuva suorastaan vilisee hyviä näyttelijöitä Parkin kostotrilogian
muista osista. Min-sik Choi on tällä kertaa pahiksena ja kostettavan roolissa.
Monia kasvoja tunnistaa hyvin edellisistä elokuvista, mutta en nyt luettele
heitä kaikkia. Leffan pääosassa on Yeong-ae Lee neiti kostajana. Hän ei ole
mikään Tarantinon Beatrice, vaikka julkaisun dvd-kansi niin meinaa mainostaakin.
Omasta mielestäni päähenkilö jää hieman etäiseksi, kun elokuvassa keskitytään
kertomaan muiden vankien sekä tuttavien tarinoita. Motiivi on selvä, mutta kosto
jää silti laimeaksi.
Ohjauksesta sen verran, että Parkin visuaalinen tyyli on
tietenkin jälleen kerran loistavaa ja harkitun kaunista. Tällä kertaa väkivalta
jätetään pienempään rooliin kuin aikaisemmissa sarjan elokuvissa. Joku sanoi
netissä, että väkivallan piilottaminen etenkin loppukohtauksessa on parempi
ratkaisu. Ehkä itse olisin kaivannut edellisistä elokuvista tuttua räväkkyyttä.
Omasta mielestäni tämän elokuvan tarinaa oli kaikkein vaikein seurata. Takaumakohtauksia
oli paljon. Plussaa pitää antaa myös ehdottomasti ohjaajan klassisen musiikin
käytölle. Vivaldi sopii elokuvaan hyvin.
Lady Vengeance on keskivertoa amerikkalaista elokuvaa
reilusti parempi, muttei jättänyt läheskään samanlaista jälkitunnetta kuin
Sympathy for Mr. Vengeance tai Oldboy. Murhattujen lasten vanhempien käymä
oikeudenkäynti ja sitä seuraava rangaistuksen toteutus on härski ja kiero
kohtaus joka jää elokuvasta parhaiten mieleen. Kuitenkin elokuva on oiva
lopetus tälle niin kutsutulle ei-kronologiselle ”kostorilogialle.” Palapeli.
★★★★☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti