El Cid (1961) - Elokuva-arvostelu
El Cid - Kuninkaan soturi - yrittää kovasti olla hieno
spektaakkeli, mutta epäonnistuu aika lailla. Tämä Charlton Hestonin tähdittämä
keskiaikaistarina on harmillisesti liian hidas ja epäkiinnostava elokuva
toimiakseen lajityypilleen hyvin. Lähdin ihan hyvillä mielin katsomaan tätä 3
tunnin epookkia, mutta tarvitsin ainakin yhden oluen nielläkseni teoksen
aiheuttaman pettymyksen.
Elokuva kertoo 1100-luvulla eläneen Rodrigo de Bivarin,
tunnetummalta nimeltään El Cidin tarinan. El Cid oli aikanaan sotilaallinen
johtaja tärkeissä taisteluissa Maureja, oikeastaan islaminuskoisia vastaan.
Euroopassa sodittiin paljon uskonnon puolesta tuohon aikoihin. El Cidin elämää
on romantisoitu paljon. Hänellä on myrskyisä suhde rakastajaansa Jimeneziin
sekä omituiset suhteet hallitseviin kuninkaisiin. Lopussa hän valtaa Valencian
kaupungin, taktisesti tärkeän kohteen Espanjassa ja puolustaa sitä hyökkäävältä
mauriarmeijalta.
El Cidiä näyttelee Charlton Heston. Hestonin näyttely on
elokuvan parasta, vaikka välillä hieman puisevaa onkin. El Cidin rakastajaa
Jimeneziä näyttelee italialainen Sophia Loren. Lorenin näyttelyä katsoin
sitäkin hieman hammasta kiristellen. Yleensä etsin joka elokuvasta
nettitrivian, eikä ollut vaikeaa arvata jo ennestään, että Lorenin ja Hestonin
suhde kuvausten ulkopuolella oli jäätävän kylmää. Usein pakotettu Hollywood -tyylinen
leffasuhde ei vain onnistu. Loren sai suuremman palkkion kuin Heston ja siitä
mies vasta olikin harmissaan. Vihansa takia Heston itse sanoi, että käyttäytyi
epäammattimaisesti kuvauksissa ja lopputulos on nyt näkyvillä filmissä.
Monet kohtaukset keskittyvät siis Sophia Loreniin, kun
pitäisi keskittyä Hestonin El Cidiin. Tämän takia Cidin henkilöhahmo jää usein
syrjään ja hahmon kehityskaari ontuu. Monet spektaakkelit panostavat paljon
päähenkilönsä tarinaan, mutta El Cidissä tarina jää melko epäselväksi. Mitä
milloinkin tapahtuu ja miksi El Cid hyppii kuninkuuden vallasta taistelevien
prinssien puolelta toiselle jäävät mietityttämään katsojaa, koska vastauksia ei
anneta. On sääli myös, että kaikki elokuvan sivuhenkilöt ovat heikosti
näyteltyjä hekin, sillä yksikään ei erotu kunnolla joukkiosta.
Leffa sisältää alkumusiikin, välitauon ja loppumusiikin.
Miklos Rozsan musiikki on ihan hienon kuuloista, mutta sitä on käytetty
heikosti elokuvaa toteutettaessa. Monesti pelkkää torviensoittoa on laitettu
liikaa kuvaamaan draamaa kun taas vaihtoehtoisesti olisi voitu käyttää
mielekkäämpää musiikkia. Elokuvan ohjaajan Anthony Mannin maisemienkäyttö on epäonnistunut
sekin. El Cidiä vertaa pakonomaisesti muihin samaa formulaa noudattaviin
elokuviin, kuten Ben Huriin, Arabian Lawrenceen ja Spartacukseen. El Cidin
maisemat, lavasteet ja puvut eivät vain tunnu yhtä hienoilta kuin muissa
klassikoissa.
Päättömiä ja epäloogisia kohtauksia näkee paljon, mutta
niihin ei oikeastaan jaksa enää kiinnittää huomiota, jos koko elokuva on heikkoa
katseltavaa. Tästä huolimatta on elokuvassa hyviäkin kohtia. Miekkailutaistelu
Cidin ja Kreivi Ordonezin välillä sekä kaksintaistelu alueherruudesta turnajaisilla
tuovat mukanaan myös jotain mielenkiintoisen hienoa riitojen ratkaisemisesta
keskiajalla. Lopussa huikeat maisemakuvat suurista taistelujoukoista tuovat
ensimmäisen kerran puhtia elokuvaan, johtaen itsensä vain harmillisen
lässähtävään loppuratkaisuun.
Elokuvan dvd-julkaisun kannessa
lukee: "One of the Greatest epic films ever made" - Martin Scorsese. On taitanut
Scorsesekin ottaa pari olutta kun on mennyt tuommoisia sanomaan...
★★☆☆☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti