Taistelu Algeriasta (1966) - Elokuva-arvostelu
Taistelu Algeriasta (La battaglia di Algeri) on italialainen elokuva, joka kertoo Algerian
sodasta sekä vallankumouksesta siirtomaaisäntäänsä Ranskaa vastaan ja lopulta
maan itsenäistymisestä. Vuosina 1954–1962 käyty sota oli yksi siirtomaasotien
verisimmistä. Itse en ole tiennyt koko tapahtumasta mitään ennen elokuvan
katsomista, eli teoksessa oli myös sivistävä vaikutus. Hämmästyksekseni tämä
mustavalkoinen vanha elokuva veti paremmin kuin osasin odottaa.
Taistelu Algeriasta nähdään suurimmilta osin kapinallisten
näkökulmasta. Laaja organisoitu verkosto on rakennettu niin, että jäsenet eivät
tunne kuin muutaman toisistaan. Tämän takia Ranskalaisten on hyvin vaikea saada
ketään kiinni tai edesvastuuseen. Kapinallisia johtaa paikallinen Ali La
Pointe. He tekevät pommi-iskuja ja murhaavat ranskalaisia poliiseja sekasorron
saavuttamiseksi. Ranskalaiset lähettävät kokeneen eversti Mathieun hoitamaan konfliktia,
ja pikku hiljaa kapinallisten verkosto ajetaan alas. Kaikesta tästä huolimatta
Algerian kansa on valintansa tehnyt ja vaatii itsenäisyyttä.
Elokuva on hyvin tapahtumapainotteinen. Tästä syystä
henkilöhahmoihin ei oikeastaan keskitytä. Miltei kaikki näyttelijät ovat
amatöörinäyttelijöitä ranskalaista everstiä lukuun ottamatta. Ali La Pointe
olisi ollut ihan mielenkiintoinen henkilöhahmo, mutta harmillisesti häneen ei
keskitytä niin paljoa. Ranskalaista everstiä näyttelee Jean Martin melko
varmalla otteella. Nettitrivian mukaan monia joukkokohtauksia kuvattiin tietyissä
kuvakulmissa, jotta väkijoukko vaikuttaisi suuremmalta. Samalla tavalla
kuulemma valotusta muuttamalla saatiin aivan erilaisia näyttelijäsuorituksia
kokemattomilta näyttelijöiltä.
Elokuvan on ohjannut italialainen Gillo Pontecorvo. Teos on
tehty vain vuosia oikeiden tapahtumien jälkeen, eli elokuvan aihe on ollut
aikoinaan todella tulenarka. Leffa oli pitkään kiellossa Ranskassa juurikin
tapahtuneiden takia. Todellakin, elokuvan sisältö on oikeasti välillä häpeilemättömän
raakaa. Hyviä esimerkkejä tästä ovat terrori-iskut ja kidutuskohtaukset.
Ohjaaja on uskaltanut kertoa aiheesta kaunistelematta ja todenmukaisesti.
Mielenkiintoista on vielä sekin, että ohjaaja on itse säveltänyt osan
musiikista suuren Ennio Morriconen kanssa. Musiikkikaan ei siis tuota
pettymystä.
Monet jännittävät kohtaukset jäävät vahvasti mieleen. Naisten
toteuttama sarja pommi-iskuja, ampumakohtaus ambulanssista sekä ranskalaisten
suorittama operaatio Samppanja rytmikkään musiikin saattelemana ovat kaikki
hienoja kohtauksia. Vaikka kapinalliset eliminoidaankin, se ei estä suurta
kansanjoukkoa jatkamasta vallankumousta. Algerian hallitus tuki elokuvan
tekemistä rahallisesti ja italialaiset elokuvanosaajat hoitivat loput.
Dokumentaarinen ote toimii leffan aiheen takia todella hyvin.
Omalta osaltaan elokuva on edelleen ajankohtainen. Vaikka
vahvasti islaminuskoiset valtiot ovat itsenäistyneet, on melkein jokaisessa
maassa yhä rauhattomuutta ja hallinnollisia ongelmia. Yksi ajatus kumpuaa
kuitenkin yli muiden. Miksi ihmiset eivät välitä tapahtuneista tai juuri
tapahtuvasta? Historian tunneilla ei käyty läpi mitään siirtomaiden
vapautumisesta. Samalla lailla nykyään ei välitetä hirveästi mistään mitä
arabimaissa tapahtuu. YK ei onnistu tekemään mitään, kuten elokuvassakin
nähdään. Ihmiset eivät välitä.
Taistelu Algeriasta on maalleen tärkeä elokuvallinen teos
samalla lailla kuin esimerkiksi Tuntematon Sotilas on Suomelle. Vaikka elokuva
olisikin italiankielinen, se ei vie elokuvasta mitään pois. Tärkeintä on osata
hahmottaa sen sisältämä tärkeä sanoma vapaudesta ja tasa-arvosta.
”It's hard to start a revolution. Even harder to continue it. And hardest of all to win it. But, it's only
afterwards, when we have won, that the true difficulties begin.”
★★★★☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti