Birdman or (The unexpected Virtue of Ignorance) (2014) - Elokuva-arvostelu
Seuraan elokuva-arvosteluja jonkin verran aktiivisesti.
Yleensä yksittäiselle elokuvalle annetaan hyvin vaihtelevia arvosanoja, mutta
reilu vuosi sitten joka paikassa näkyi pieni poikkeama. Birdman – niminen
elokuva sai kaikilta arvostelijoilta täydet 5 tähteä. Tulivat Oscar-palkinnot,
ja elokuva palkittiin parhaan elokuvan Oscarilla. Kiinnostukseni tähän teokseen
heräsi siis nopeasti, mutta nuuka kun olen, niin en hankkinut ja katsonut
elokuvaa kuin vasta nyt.
Birdman on satiirinen musta komedia. Teos kertoo Riggan
Thomson -nimisestä näyttelijästä, joka löi aikanaan itsensä läpi
supersankarielokuvilla. (Birdmanit) Mies on täysin tympääntynyt koko genreen ja
haluaisi itsensä otettavan vakavasti. Hän käyttää kaikki rahansa Broadway -näytelmään,
jonka hän itse ohjaa ja jossa hän näyttelee yhä pääosaa. Vaikeuksia prosessiin tuovat
Rigganin vaikeat työtoverit ja huonoissa elämäntavoissa ryvettynyt tytär.
Kaiken tämän lisäksi Riggan kuulee näyttelemänsä vanhan Birdman -hahmon äänen
päässään ja kuvittelee omaavansa telekineettisiä kykyjä.
Birdman on 2000-luvun hienointa elokuvaa. Teos alkaa jo
muhkeasti todella tyylitellyillä alkuteksteillä. Koko elokuva on tehty niin,
että se näyttäisi olevan kuvattu yhdellä ainoalla otoksella. Tämän takia
näyttelijät kävivät läpi vaikeita harjoitteluja ja pitkiä kuvaussessioita.
Näyttelijät itse kertoivat kuvausprosessin olevan vaikeimpia elämässään. Elokuvan
on ohjannut ja osittain käsikirjoittanut Alejandro G. Inarritu. Omasta
mielestäni Inarritu nousee tämän elokuvan myötä yhdeksi alan kiinnostavimmiksi
ohjaajiksi. Näin tyyliteltyä, älykästä ja mielenkiintoista amerikkalaista nykyelokuvaa
saa kyllä hakemalla hakea.
Riggan Thomsonia näyttelee Michael Keaton. Keaton itse
menestyi elokuva-alalla näyttelemällä lepakkomiestä 90-luvun alussa. Tarinan
Birdman on siis jollain tasolla parodia Keatonin näyttelemästä Batmanista. Miehen
näyttelijäsuoritus on elokuvan parhainta. En ole nähnyt montaa elokuvaa, jossa
Keaton olisi pääosassa, mutta tämä suoritus olisi ollut ihan jopa Oscarin
arvoinen. Rigganin vaikeaa työtoveri Mikeä näyttelee Edward Norton. Miehen on
kerrottu oikeasti olevan yhtä vaikea työtoveri kuin mitä hän elokuvassa on. Emma
Stone näyttelee Rigganin tytärtä ihan siedettävästi. Ei pidä myös unohtaa
Rigganin parrakasta apulaista, Zach Galifianakisia.
Birdman ottaa vahvasti kantaa nykyiseen supersankaribuumiin
ja elokuvien nykytilaan. Tänä päivänä ei tehdä mitään muuta kuin suuren
budjetin supersankarielokuvia, joita ei voi ottaa vakavasti. Tämä
konkretisoituu kohtauksessa, jossa Riggan herää kadulta kostean yönsä jälkeen.
Hän kuvittelee ympärilleen räjähdyksiä, mitä typerimpiä pahoja robottiolentoja,
aseita, ohjuksia, actionia ja sekasortoa. Elokuvassa Birdman puhuu suoraan
elokuvien nyky-yleisöstä kritisoiden, kuinka ”Ihmiset rakastavat toimintaa, ei
tätä puhuttua masentavaa filosofista häränpaskaa.”
Elokuva käsittelee myös monia nykypäivän ilmiöitä. Jos et ole
Facebookissa tai Twitterissä, sinua ei käytännössä ole olemassa. Vaikka tekisit
kuinka paljon töitä tullaksesi kuuluisaksi, sinut saatetaan tylysti lytätä vain
yhden vallakkaan ihmisen toimesta. Jos päädyt New Yorkin Times Squarelle
alushoususillasi, joku kuvaa tapahtuman ja sinusta tulee viraali
internetvideohitti. Sinut muistetaan vain miljoonien näyttökertojen kautta.
Elokuva käsittelee siis epäjohdonmukaisuutta ja uuden sukupolven ilmiöitä.
Olisi ollut mukavaa avata elokuvaa enemmän, mutta kiireiden takia en ole ehtinyt paljoa kirjoitella. Mainitsen näin erikseen vielä mielenkiintoisen musiikkivalinnan, rumpukompin joka toimii elokuvan aiheen nähden todella hyvin. Birdman on tämän aikakautensa muistettava ja kantaaottava teos. Tyyliltään ja
rakenteeltaan elokuva on niin hyvä, että se jäi ”lentäen” mieleen.
★★★★★
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti