Oldboy (2003)

Oldboy (2003) - Elokuva-arvostelu

Muistan joskus olleeni netin hämärillä sivuilla, joissa käytiin läpi ihmisiä puistattaneita elokuvia. Eteläkorealainen Oldboy mainittiin siellä usein. Sain sellaisen käsityksen, että leffa olisi astetta rankempi rikoselokuva, mutta hyvin tehty sellainen. Kiinnostukseni heräsi siis oitis. Etsin elokuvaa usein divareista ja eihän sitä tietenkään löytynyt kuin vasta pitkän etsinnän jälkeen. Blu ray -julkaisu: 2,5€. Helvetin hyvä kauppa.

Oldboyn juoni on karkeasti seuraavanlainen: Oh Dae-su kidnapataan ja vangitaan 15 vuodeksi vartioituun huoneeseen tietämättään miksi. Kun hän vapautuu, hänelle annetaan 5 päivää aikaa selvittää mitä on tapahtunut ja kuka on vastuussa asiasta. Oh Dae-Su on vannonut kostoa vangitsijalleen. Selvittäessään tapahtumia palaset loksahtavat pikku hiljaa paikalleen. Elokuva edustaa siis melko puhkikulunutta kostogenreä, mutta osaa nostaa sisältönsä aivan omalle tasolle. Teos viljelee mitä parhainta mustaa huumoria juurikin erilaisista aiheista joita Dae-su kohtaa 15 vuoden erossaolemisen jälkeen.

Päähenkilö Oh Dae-Sua näyttelee Min-sik Choi. Miehen näyttelytyö on erinomaisen tasokasta, sillä muistan vielä pitkään elokuvan katsomisen jälkeen äijän likaisenmustan pehkon. Pahista näyttelee Ji-tae Yu. Hän on hyvä roolissaan hieman mielipuolisenakin miljonäärinä, vaikka voisikin olla hiukan vanhemman näköinen. Onko tässä se mukana se legenda kuinka aasialaiset näyttävät vanhempinakin edelleen hyvältä? Midoa näyttelee Hye-jeong Kang - hänkin varsin lahjakkaasti. Mieleen jäävät myös monet sivuhahmot, joille melkeinpä jokaiselle käy jotain traagista.

Oh Dae-su.

Visuaalisesti elokuva on aivan omaa luokkaansa. Ohjaaja Chan-woo Park on onnistunut luomaan järisyttävää katsottavaa. En ole koskaan nähnyt mitään näin upeasti saati taitavasti tyyliteltyä elokuvaa. Joka kohtaus on tarkasti harkittu ja silmiä hivelevää. Elokuvan dialogi on loistavaa ja mieleenpainuvaa. Musiikin käyttökin on upeaa. Ehkäpä elokuvan kaunein kohtaus on tappelukohtaus ahtaassa käytävässä päähenkilön ja rikollisten välillä. Pitkä yksittäinen otos on leikkaamatonta juhlaa. Kohtaukseen realismia tuo klaustrofobinen ja likainen ympäristö. Yksinkertaisesti yksi parhaimmista taistelukohtauksista ikinä.

Olihan se aika karua menoa. Yksi kohtaus keskittyy hampaiden repimiseen toisen suusta samalla kun Vivaldi soi. Loppua kohti kun ajattelin ettei päähenkilöllä voi mennä enää huonommin, niin kyllähän se vain onnistui. Kun ajattelin uudelleen, ettei oikeasti voi ainakaan tuon jälkeen mennä huonommin, niin kyllähän sekin onnistui. Katsojaa saattaa jopa ahdistaa lopun surkeus, sen raakuudesta puhumattakaan. Vaikka itse pidänkin itseäni melko karaistuneena katsojana, loppukohtauksen sisältö sai minunkin oloni huonommaksi. Sitä voisi kuvata Tarantinon väkivallaksi jota on korotettu muutamalla pykälällä. En siis suosittele elokuvaa heikkohermoisille.

Oldboy ei pidä katsojaan tyhmänä. Jouduin ainakin itse useasti miettimään mitä on milloinkin tapahtunut ja kuka kukin on. Juoni avautuu pikku hiljaa ja lopussa vasta selviääkin kuka kostaa ja kenelle. Monet asiat kerrotaan takaumilla loppupuoliskossa ja monien asioiden todelliset laidat paljastuvat. Katsomisesta jäi mukava fiilis, sillä olihan teos paljon parempi mitä osasin odottaa. Aasialaisesta elokuvateollisuudesta olisi muutenkin kivempi saada uusia kokemuksia ja löytää tällaisia helmiä. Oli se kuitenkin valovuosia amerikkalaisia edellä. Ainut miinus mitä antaisin olisi ohjaajan päättämättömyys lopun suhteen. On kuin ohjaaja Park ei tietäsi miten lopettaa elokuvaansa, sillä leffassa oli monia hyviä kohtia laittaa lopputekstit rullaamaan.

Oldboy iski sen verran syvälle, että edelleen reilu viikko katselun jälkeen musiikit pyörivät päässä ja monet kohtaukset palautuvat sitaatteineen mieleen. "Naura ja koko maailma nauraa kanssasi. Itke, niin itket yksin."

★★★★★

Traileri ja linkkejä:

http://www.imdb.com/title/tt0364569/

https://www.rottentomatoes.com/m/oldboy/