Boyhood (2002-2014) - Elokuva-arvostelu
Käsikirjoittaja-ohjaaja
Richard Linklater päätti tehdä jotain, mitä ei ollut ikinä tehty: Hän jakoi
elokuvansa kuvaukset 12 perättäiseen vuoteen. Tuloksena syntyi kasvutarina, ja
todella voimakas sellainen. Boyhood on elokuva mieheksi kasvamisesta, elämästä
ja kuvaus sen ihmeellisyydestä. Olisi hyvinkin voinut olla mahdollista, että
projekti olisi epäonnistunut ja elokuvasta tullut huono. Riski kuitenkin
kannatti: Boyhood on parasta kasvudraamaa mitä on ikinä tehty.
Elokuva kertoo
Mason-nimisen pojan elämästä ja kasvamisesta aikuiseksi. Masonia näyttelee
aivan onnistuneesti Ellar Coltrane. Kaikki alkaa vuodesta 2002. Mason on
alakoululainen. Hänellä on riitaisa sisar ja vastikään eronneet vanhemmat. Elokuva
jakaantuu pieniin osiin. Noin 15 minuutin pätkät kertovat jokainen yhdestä
vuodesta jotakin. Tämän takia melkein koko elokuva sisältää vain erilaisia
tilanteita elämästä ja kasvamisesta. Puhdasta juonta ei siis ole, vaikka monet
teemat ja aiheet toistuvatkin. Muuttaminen, koulu, kaveri -ja perhesuhteet sekä
kasvaminen.
Kuten
sanottu, Ellar Coltrane näyttelee Masonia loistavasti, vaikka näyttelijä ei
niin hurmaavaksi kasvanutkaan. Roolitus olisi voinut epäonnistua monellakin
tapaa, sillä 12 vuotta kuvauksia ei ole kenellekään näyttelijälle helppoa.
Ohjaaja Linklater antoi Masonin siskon roolin omalle tyttärelleen, joka hänkin
onnistuu näyttelemään varsin ärsyttävästi rooliaan. Masonin äitiä näyttelee
Patricia Arquette, onnistunut roolitus hänkin. Kaikista näyttelijöistä paras on
kuitenkin Masonin isä, jota tulkitsee vetovoimaisesti Ethan Hawke. Mieleen
jäävät myös monet sivuosanäyttelijät milloin kaveripiirinä ja milloin
perheenjäseninä. Oikeastaan kaikki näytteleminen oli onnistunutta.
Näyttelijä
Ellar Coltrane syntyi vuonna 1994. Minä taas vuonna 1996. On siis mahdotonta
olla ajattelematta Masonin elämän ja oman elämäni yhtäläisyyksiä. Muistan Harry
Potter-buumin erittäin hyvin omasta lapsuudestani. Elokuva on ottanut osakseen
aikakautensa villityksiä ja sisältöä loistavalla tavalla. Toinen selvästi
korostuva kokemani asia on teknologian kehitys. Alussa nähdään vanhoja
putkinäyttötietokoneita ja puhelimia. Loppua kohti ollaan jo nykyteknologian
saavutuksissa, kuten näköpuheluissa. Niin se vain meni. Omassa lapsuudessani
kaikki vempeleet ja laitteet olivat oikeasti tuollaisia.
Toisaalta
mukaan on lisätty myös paljon pohdittavaa ja kritisoitavaa. Elokuvan teema on
usein filosofinen ja pohdiskeleva. ”Onko millään mitään väliä?” Masonin
muuttaessa yliopistoon tämän äiti murtuu ja surkuttelee elämän koostuvan vain
erilaisista ”merkkipaaluista” kerta toisensa jälkeen. Ihmiset tekevät huonoja
suhdevalintoja. Alkoholismi tuodaan esille yllättävän todentuntuisesti
perhe-elämään. Kaikista asioista vahvimmin kritisoitu on kuitenkin teknologian
käyttäminen. Mason harmittelee autossa sitä, kuinka kaikki ihmiset ovat kuin
jonkinlaisessa ”välitilassa” puhelintensa ja toisten ihmisten välissä. Samalla
kaikki tieto, jonka itsestään laittaa nettiin on jokaisen saatavilla
väärinkäytettävissä. Masonin tyttöystävä ohittaa kutenkin tämän kaiken ja
näyttää älypuhelimestaan kuvan minipossusta. Asia on tärkeä, mutta kaikki
näyttävät sivuuttavan sen.
Autenttinen
sisältö toi vahvaa realismia mukaan. Näyttelijöillä oli milloin lävistyksiä,
milloin tukka värjätty ja milloin mikäkin vaihe elämässään. Mukaan kuuluivat niin ilo, suru, pettymykset ja onnistumiset. Parin viikon
kuvaussessiot per vuosi ovat luoneet upeaa lopputulosta.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Linklater on totisesti lyönyt itsensä läpi tätä teosta
tehdessään. Ainut miinus, mitä elokuvasta on yleensä annettu, on kesto. Melkein
kolmetuntinen teos on raskas, mutta itseäni se ei haitannut. Pituus ei minua haittaa,
jos tekele jaksaa kiinnostaa. Plussaa annan myös kauniista musiikista.
Boyhood ei
ole siis ihan mikä tahansa teos. Tämäntapaisia aikaelokuvia on todella vähän, mikä
on harmi sinänsä, koska eri aiheista saataisiin varmasti muitakin yhtä upeita elokuvia.
Boyhood on tarkasti rakennettu oodi elämälle ja kaikelle sen sisällölle. Voitin
aikanaan juurikin facebookista elokuvan aidon Suomi-julisteen, jossa on Ellar
Coltranen nimikirjoitus. Kummaa seurata miehen kasvamista ruudulla ja samalla
ajatella kuinka omistaa tämän nimikirjoitus kaikista maailman miljardeista
ihmisistä.
★★★★ ☆
Traileri ja
linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti