torstai 8. syyskuuta 2016

Boyhood (2002–2014)

Boyhood (2002-2014) - Elokuva-arvostelu


Käsikirjoittaja-ohjaaja Richard Linklater päätti tehdä jotain, mitä ei ollut ikinä tehty: Hän jakoi elokuvansa kuvaukset 12 perättäiseen vuoteen. Tuloksena syntyi kasvutarina, ja todella voimakas sellainen. Boyhood on elokuva mieheksi kasvamisesta, elämästä ja kuvaus sen ihmeellisyydestä. Olisi hyvinkin voinut olla mahdollista, että projekti olisi epäonnistunut ja elokuvasta tullut huono. Riski kuitenkin kannatti: Boyhood on parasta kasvudraamaa mitä on ikinä tehty.

Elokuva kertoo Mason-nimisen pojan elämästä ja kasvamisesta aikuiseksi. Masonia näyttelee aivan onnistuneesti Ellar Coltrane. Kaikki alkaa vuodesta 2002. Mason on alakoululainen. Hänellä on riitaisa sisar ja vastikään eronneet vanhemmat. Elokuva jakaantuu pieniin osiin. Noin 15 minuutin pätkät kertovat jokainen yhdestä vuodesta jotakin. Tämän takia melkein koko elokuva sisältää vain erilaisia tilanteita elämästä ja kasvamisesta. Puhdasta juonta ei siis ole, vaikka monet teemat ja aiheet toistuvatkin. Muuttaminen, koulu, kaveri -ja perhesuhteet sekä kasvaminen.

Kuten sanottu, Ellar Coltrane näyttelee Masonia loistavasti, vaikka näyttelijä ei niin hurmaavaksi kasvanutkaan. Roolitus olisi voinut epäonnistua monellakin tapaa, sillä 12 vuotta kuvauksia ei ole kenellekään näyttelijälle helppoa. Ohjaaja Linklater antoi Masonin siskon roolin omalle tyttärelleen, joka hänkin onnistuu näyttelemään varsin ärsyttävästi rooliaan. Masonin äitiä näyttelee Patricia Arquette, onnistunut roolitus hänkin. Kaikista näyttelijöistä paras on kuitenkin Masonin isä, jota tulkitsee vetovoimaisesti Ethan Hawke. Mieleen jäävät myös monet sivuosanäyttelijät milloin kaveripiirinä ja milloin perheenjäseninä. Oikeastaan kaikki näytteleminen oli onnistunutta.


Näyttelijä Ellar Coltrane syntyi vuonna 1994. Minä taas vuonna 1996. On siis mahdotonta olla ajattelematta Masonin elämän ja oman elämäni yhtäläisyyksiä. Muistan Harry Potter-buumin erittäin hyvin omasta lapsuudestani. Elokuva on ottanut osakseen aikakautensa villityksiä ja sisältöä loistavalla tavalla. Toinen selvästi korostuva kokemani asia on teknologian kehitys. Alussa nähdään vanhoja putkinäyttötietokoneita ja puhelimia. Loppua kohti ollaan jo nykyteknologian saavutuksissa, kuten näköpuheluissa. Niin se vain meni. Omassa lapsuudessani kaikki vempeleet ja laitteet olivat oikeasti tuollaisia.

Toisaalta mukaan on lisätty myös paljon pohdittavaa ja kritisoitavaa. Elokuvan teema on usein filosofinen ja pohdiskeleva. ”Onko millään mitään väliä?” Masonin muuttaessa yliopistoon tämän äiti murtuu ja surkuttelee elämän koostuvan vain erilaisista ”merkkipaaluista” kerta toisensa jälkeen. Ihmiset tekevät huonoja suhdevalintoja. Alkoholismi tuodaan esille yllättävän todentuntuisesti perhe-elämään. Kaikista asioista vahvimmin kritisoitu on kuitenkin teknologian käyttäminen. Mason harmittelee autossa sitä, kuinka kaikki ihmiset ovat kuin jonkinlaisessa ”välitilassa” puhelintensa ja toisten ihmisten välissä. Samalla kaikki tieto, jonka itsestään laittaa nettiin on jokaisen saatavilla väärinkäytettävissä. Masonin tyttöystävä ohittaa kutenkin tämän kaiken ja näyttää älypuhelimestaan kuvan minipossusta. Asia on tärkeä, mutta kaikki näyttävät sivuuttavan sen.


Autenttinen sisältö toi vahvaa realismia mukaan. Näyttelijöillä oli milloin lävistyksiä, milloin tukka värjätty ja milloin mikäkin vaihe elämässään. Mukaan kuuluivat niin ilo, suru, pettymykset ja onnistumiset. Parin viikon kuvaussessiot per vuosi ovat luoneet upeaa lopputulosta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Linklater on totisesti lyönyt itsensä läpi tätä teosta tehdessään. Ainut miinus, mitä elokuvasta on yleensä annettu, on kesto. Melkein kolmetuntinen teos on raskas, mutta itseäni se ei haitannut. Pituus ei minua haittaa, jos tekele jaksaa kiinnostaa. Plussaa annan myös kauniista musiikista.

Boyhood ei ole siis ihan mikä tahansa teos. Tämäntapaisia aikaelokuvia on todella vähän, mikä on harmi sinänsä, koska eri aiheista saataisiin varmasti muitakin yhtä upeita elokuvia. Boyhood on tarkasti rakennettu oodi elämälle ja kaikelle sen sisällölle. Voitin aikanaan juurikin facebookista elokuvan aidon Suomi-julisteen, jossa on Ellar Coltranen nimikirjoitus. Kummaa seurata miehen kasvamista ruudulla ja samalla ajatella kuinka omistaa tämän nimikirjoitus kaikista maailman miljardeista ihmisistä.

★★★

Traileri ja linkkejä:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti