Frankensteinin morsian (1935)

Frankensteinin morsian (1935) - Elokuva-arvostelu

Vuoteen 1933 mennessä Universal oli tehnyt jo 4 menestynyttä kauhuelokuvaa: Draculan, Frankensteinin, Muumion ja Näkymättömän miehen. On luonnollista ajatella, että ei kestäisi kovin kauaa, että elokuvat alkaisivat poikimaan jatko-osia. Näin kävi, ja pikku hiljaa jatko-osia ilmestyi. Frankensteinin morsian (The Bride of Frankenstein) valmistui 1935 ja sen tekijät olivat pääosin samat kuin alkuperäisessä elokuvassa. Elokuvaa on kehuttu mainiona jatko-osana, joten täytyihän se katsoa.

Frankensteinin morsian on vanhan kierrättämistä. Elokuva jatkuu siitä mihin edellinen jäi. Hirviö selviytyy tuulimyllyn tulipalosta ja sitä ruvetaan jälleen jahtaamaan. Onnettomuudesta selvinnyt Henry Frankenstein toipuu vammoistaan ja saa vieraakseen toisen hullun tiedemiehen nimeltä Pretorius. Hän kiristää Henryä tekemään hirviölle puolison, jotta syntyisi uusi hirviöiden laji, uusi sukupolvi. Frankensteinin hirviö on tyytyväinen ajatukseen, mutta kun morsian saadaan valmiiksi, tämä ei pidäkään hirviöstä. Tästä suuttuneena hirviö tuhoaa linnan räjäyttämällä samalla Pretoriuksen ja morsiamen mukanaan.

Aiempaan elokuvaan verrattuna suurin muutos on se, että nyt Frankensteinin hirviö osaa puhua. Hän oppii puhumaan yksinkertaisia lauserakenteita tavattuaan ystävällisen sokean vanhan miehen, joka pitää hirviöstä huolta. Tämä on kuin aiemman elokuvan Maria-kohtaus. Hirviö on jälleen iloinen kun joku hyväksyy hänet ja opettaa hänelle uusia asioita. Tämä on kenties jälleen elokuvan parhaita kohtauksia, koska se keskittyy suoraan itse hirviöön. Boris Karloffin hirviö näyttää hieman erilaiselta, mutta syy tähän oli se, että aiemmassa maskissaan mies ei voinut puhua.

Elokuvan pääosassa ei ole Boris Karloff eikä Colin Clive (miehen paluu Henryn rooliin), vaan selvästi Una O'Connor. Tämä rääkyvä akka on pitänyt tunkea melkein joka samperin kohtaukseen mukaan tärvelemään ihmisten tärykalvoja. Nainen ei voi itselleen mitään, mutta elokuvantekijät olisivat voineet hoksata edes sen verran, että O'Connorista ei kerta kaikkiaan ole näyttelemään. Jo näkymättömässä miehessä homma meni ihan överiksi. O'Connorin läsnäolo pilaa elokuvaa sen verran, että jälkikäteen Frankensteinin morsiamesta jäi vain paha maku suuhun. Tai oikeastaan korviin.

Kuten sanottu, elokuva toistaa ensimmäistä Frankensteinia niin paljon, ettei oikeastaan tuo mukanaan mitään uutta. James Whalen ohjaus ottaa askeleen taaksepäin näkymättömän miehen jälkeen eikä tuo sekään mitään hätkähdyttävää esiin. Koko elokuvassa on musiikkiraita, joka vie huomiota pois tunnelmalta. Vaikka musiikki olisikin ollut suosittua, niin eipä se kovin kummoiselta kuulostanut. Frankensteinin morsiamen näyttely on sekin typerää. Nopeita pään liikkeitä selventää kertomus siitä, että naista inspiroivat lintujen nopeat pään liikkeet. Entäpä elokuvan kökkö aloitus? Imelää tekstiä siitä, kuinka kauniin Mary Shelleyn aivoista voikaan tulla ulos noin karmea tarina.

Frankensteinin morsianta kuvaa hyvin kohtaus, jossa hirviö juo alkoholia ja polttaa sikaria. Elokuvaa ei voi ottaa kovin vakavasti, vaan pikemminkin vain huonona viihteenä.

"We belong dead!"

★☆☆☆☆

Traileri ja linkkejä:

http://www.imdb.com/title/tt0026138/

https://www.rottentomatoes.com/m/bride_of_frankenstein/