King Kong (1933) - Elokuva-arvostelu
Universal Pictures oli vuoteen 1933 mennessä tehnyt jo joukon
menestyneitä kauhuelokuvia. On siis luonnollista ajatella, että kilpailevat
studiot tekisivät omia saman lajityypin elokuvia. RKO pictures rupesi
työstämään elokuvaa Merian C. Cooperin visiosta, jossa jättiläisapina taistelee
lentokoneita vastaan maailman korkeimmassa rakennuksessa. Lopputuloksena syntyi
todellinen elokuvaklassikko ja teknisesti haastava saavutus: King Kong.
Jos keneltä tahansa kysyy King Kongin tarinaa, saa
luultavasti oikean sepustuksen elokuvan juonesta. Elokuvaa tekevä joukkio
matkustaa tuntemattomalle saarelle, josta he löytävät alkuasukasheimon
palvomassa mystistä Kongia. Alkuasukkaat kaappaavat miehistön mukana tulleen
neiti Darrow’n ja antavat hänet lahjaksi Kongille. Käy ilmi, että Kong on
jättiläisapina. Miehistö lähtee pelastamaan Darrowia, mutta menettää suuren
joukon jäseniään saaren uniikin luonnon takia. Lopulta Darrow saadaan
pelastettua ja Kong tainnutettua. Apina kuljetetaan viihdetarkoituksessa New
Yorkiin, jossa se karkaa ja aiheuttaa vielä viimeisen sekasorron.
On ehdottomasti huomioitava se seikka, että äänielokuvat
olivat 30-luvun alussa vielä uudehko laji. King Kongin äänitehosteisiin on
panostettu paljon. Jo itse hirviöiden äänet ovat sekoitusta oikeista
villieläimistä, kuten leijonien tai tiikereiden karjunnasta. Toinen
huomioonotettava seikka on loistava orkestraalinen musiikki, joka jää helposti
katsojan mieleen. Mykkäelokuvien näyttely ei oikeastaan vaikuta nousevan paljoa
esille, vaan näyttelijät ovat osanneet näytellä niin, ettei homma vaikuta ihan
teatterilta. Ehkä vain Bruce Cabotin näyttelemä John Driscoll on hieman puinen
hahmo.
King Kongiin verrattuna Universalin elokuvat ovat ihan
lastenelokuvia. King Kong oli aikalaisilleen niin raju ja pelottava teos, että
siitä leikattiin ties kuinka paljon kohtauksia pois niiden pelottavuuden takia.
Mukana olivat usein kohtaukset, joissa Kong pureksii ja talloo ihmisiä.
Kaikista surullisenkuuluisin pois leikattu kohtaus tunnetaan nimellä ”spider
pit sequence.” Siinä miehistö joutuu jättiläishämähäkkien ja ötököiden hyökkäämäksi.
Kohtaus oli aikalaisille jopa niin vahva, että ihmiset lähtivät pois
testinäytöksistä. Nykyään kohtaus on hävinnyt, vaikka elokuva on muuten
pystytty palauttamaan liki entiselleen.
King Kong on elokuvien tekninen ihme. Apina itsessään on
jonkinlainen liikuteltava pienoismalli, jonka animointi ”stop and go motion” -tekniikalla
oli tuskallisen hidasta. Esimerkiksi kohtaus, jossa King Kong taistelee
Tyrannosaurusta vastaan, oli seitsemän viikon urakka! Kun vielä ajatellaan
yksityiskohtainen käsin tehty lavasteviidakko, niin elokuvan toteuttaminen ei
ollut helppoa. Tekijöitä inspiroi 20-luvulla valmistunut elokuva ”the Lost
World”, joka sisälsi dinosauruksia. King Kongia varten keksittiin erilaisia
tapoja yhdistää trikkikuvia keskenään, jolloin syntyi vaikutelma siitä, että
näyttelijä ja Kong ovat samaan aikaan kuvassa. Lopun kaupunkikuvaus ja taistelu
Empire State Buildingin päällä ovat olleet huikeita saavutuksia 30-luvun
tekniikalla.
Elokuva käsittelee ihmistä suhteessa luontoon. 30-luvun meno
on kovin karua ja ajattelematonta. Kun miehistö saapuu saaren luontoon, on
ratkaisu taistella luonnon eläimiä vastaan tuliaseilla. Ihminen on nykyään
ottanut kaiken vallan luonnossa. Elokuvassa leikitellään ajatuksella, jossa
kaikki käännetään päälaelleen. Miehistön kohtalo on musertava, kun erilaiset
dinosaurukset ja luontokappaleet yksi kerrallaan harventavat joukkiota. Ihminen
on jopa vieraantunut niin paljon luonnosta, että luonto pitää viedä ihmisten
luokse. Luonto nähdään vahvasti hyötymisen näkökulmasta. Robert Armstrongin
näyttelemä Carl Denham näkee jättiläisapinan rahanlähteenä. Kongin pakenemisen
laukaiseva tekijä New Yorkissa ovat valot jotka lähtevät reporttereiden
kameroista. Elokuvan yksi todellisista sanomista on, että ihminen ei kykene
hallitsemaan luontoa.
King Kongissa tärkeää on ymmärtää esitetty kaunottaren ja
hirviön tarina. King Kong selvästi ihastuu Fay Wrayn näyttelemään Ann Darrowiin.
On uskomatonta, kuinka King Kongin pienoismalli onnistuu osoittamaan tunteitaan
ja elehdintäänsä jopa ihan kasvojen piirteillä. Lopussa kun apina ammutaan
alas, Kongia käy jopa sääliksi. Haavoitettu eläin näyttää surulliselta ja
tuskaiselta. Se oli vain luontokappale, joka käyttäytyi ominaispiirteiltään niin
kuin voisi olettaa. Lopussa lausutaan vielä kuuluisat sanat Kongin ruumiin
ääressä: ”Oh no, it wasn't the airplanes. It was beauty killed the beast.”
Merian C. Cooperin ja Ernest B. Schoedesackin yhdessä ohjaama
King Kong oli haastava, kallis ja aikaa vievä produktio. Uhkapeli kuitenkin
kannatti. King Kong oli RKO:n taloudellinen pelastus ja jymymenestys, joka
pelasti studion konkurssilta. Tämä teos on todellinen elokuvaklassikko ja ansaitsee
edelleen vanhasta iästään huolimatta kaiken ylistyksen.
★★★★★
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti