Michael Clayton (2007) on kahden tunnin rikosdraama ja
trilleri. Tämäkin elokuva on melko keskinkertainen ja se tuli nyt katsottua
vain sen takia, koska tallentavan digiboksin vanhimmat tallenteet häviävät pian,
ja tämä elokuva oli poistuvien joukossa. Ehkäpä leffa valikoitui listasta nimenomaan
George Clooneyn takia.
Michael Clayton on tarinan päähenkilö. Hän työskentelee
newyorkilaisessa lakifirmassa likaisena lakimiehenä. Claytonin tehtävänä on
siivota erilaisia yhtiöön liittyviä sotkuja. Hänen ystävänsä lakimies Arthur
Edens ei halua jatkaa enää yli kuusi vuotta kestänyttä kallista oikeustapausta,
koska hän tajuaa olevansa väärällä puolella. Edens haluaa julkistaa hallussaan
olevat asiakirjat, mutta niiden arkojen tietojen takia firma häviäisi jutun.
Firman johtohenkilö Karen Crowder tapattaa Edensin ja Clayton ryhtyy tutkimaan
asiaa. Sitten Claytonkin yritetään ottaa hengiltä.
Tarina alkaa ihan lupaavasti George Clooneyn hienolla
monologilla. Hän on juuri sopiva näyttelijä likaisen lakimiehen rooliin. Tilda
Swinton on Clooneyn vastapari. Jostain syystä Swinton sopii todella hyvin lipeväksi
ja moraalittomaksi firman johtohenkilöksi. Muistan nähneeni molemmat
näyttelijät yhdessä jo eräässä Coenin veljesten elokuvassa. Tom Wilkinson
näyttelee ansiokkaasti traagista Arthur Edensiä. Sydney Pollack tekee pienen
sivuroolin lakifirman johtajana.
Elokuva käsittelee tietenkin paljon suurten yhtiöiden valtaa
ja moraalitonta toimintaa suurten tulojen turvaamiseksi. Totuudesta ja
oikeudesta ei välitetä, kun on kyse rahasta. Oikeusjuttu käsittelee maatalouden
kemikaalien valmistajan yhdistettä, joka aiheuttaa syöpää. Maanviljelijät ovat
lähes voimattomia suurten yritysten edessä. Moraalisesti rappeutuneet henkilöhahmot
joutuvat puntaroimaan asiaa ja tekemään omat valintansa joko yhtiön puolesta
tai sitä vastaan.
Tony Gilroy on sekä käsikirjoittanut että ohjannut elokuvan. Yhdistelmä
toimii nyt onnistuneesti. Visio on selvä ja kaikki pelittää hyvin. Elokuvan
suurimpia vahvuuksia on tarina, joka ei paljasta ja kerro liikaa. Minun oli
aluksi jopa vaikea seurata tarinan kulkua. Lopetus on nerokas, koska se jättää
ihan viimeiseksi paljastukseksi Claytonin valitseman polun. Lähes kaikki hitaasti
pedattu kerronta kulminoituu Claytonin ja Crowderin tapaamiseen.
Michael Clayton ei ole välttämättä mikään sykähdyttävä
trilleri lajissaan, mutta takaa ihan keskinkertaisen katsomiskokemuksen.
★★★☆☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti