Kuka nyt luulisi, että tarina teinipojasta pelastusveneessä
tiikerin kanssa voisi saavuttaa niin upean suuret mittasuhteet? Piin elämä (Life of
Pi) on kaunis selviytymistarina Jan Martellin romaanin pohjalta. Itselleni
Piscine Molitor Patel tuli jo tutuksi lukion englannin tunneilta.
Tekstikirjassamme oli katkelma Martellin romaanista, jossa Pi esitteli itsensä.
Muistan edelleen ulkoa katkelmia tekstistä.
Tarina on hyvin yksinkertainen. Monia uskontoja seuraava
Piscine Patel (Suraj Sharma), tuttavallisemmin Pii, joutuu muuttamaan perheensä
kanssa pois Intiasta. Perhe omistaa eläintarhan, joten eläimetkin pitäisi ottaa
mukaan. Laivamatka Kanadaan pysähtyy myrskyyn ja Pii jää ainoana ihmisenä
eloon. Ongelmana on vain se, että pelastusvene pitää jakaa tiikerin kanssa.
Koko tarina kerrotaan takaumina aikuisen Piin muistellessa tapahtumia.
Pii on loputon desimaaliluku. Valtamerikin tuntuu samalla
lailla loputtomalta. Ohjaaja Ang Leen karu kuvaus loputtomasta vedestä tuo uhkaa
Richar Parker -tiikerin rinnalle. Ruokaa pitäisi saada kalastamalla, koska
tiikerille tulee nälkä. Pii tekee myös eläimelle selväksi reviirin avulla kuka
on herra. Tiikerinkoulutukseen menee aikaa. Liki loppumattomat vastoinkäymiset
eivät lannista Piitä. Tarina on kuin metafora ihmisestä ja luonnosta. Klassinen
selviytymisseikkailu.
Elokuva on tehty pääosin tietokoneella. On huikeaa ajatella
mitä kaikkea uskomatonta nykyajan ekspertit voivat luoda cgi:llä. Myrskyt,
eläimet ja jopa ympäristöt ovat kaikki tietokonetehosteita. Kaikki näyttää
hyvältä, mutta ei tunnu ihan siltä. Omasta mielestäni monet tietokonetehosteet
menettävät tehoaan kun niitä käytetään liikaa tai katsoja pistetään keskelle
sitä kaikkea efektisekamelskaa. Richard Parker on todella upea eläin, mutta
tuntuu tiikeriltä enemmän ulkopuolelta.
Lopetus kääntää koko elokuvan tarinan ihan päälaelleen. Pii kertoo
myös vaihtoehtoisen tarinan siitä, kuinka eloonjääneitä oli neljä: kokki, Piin äiti
ja mies, jolla on murtunut jalka. Kokki tappaa loukkaantuneen miehen pyydysten
takia ja surmaa Piin äidin puukolla. Kun hän tajuaa menneensä liian pitkälle, Pii
tappaa kokin ja joutuu selviytymään pelastusveneessä yksin. Tiikeri on
allegoria Piistä. Samalla tavalla katsojille näytetyn tarinan pelastusveneessä oli alussa tiikerin
lisäksi hyeena (kokki), apina (äiti) ja seepra, jolla oli murtunut jalka. Vain
Pii ja tiikeri jäivät jäljelle. Itselläni heräsi ajatus siitä, että tämä tarina
on se todellinen, ja tiikeritarina on kerrottu vertauskuvien kautta.
Piin elämä kerää kyllä pisteet kotiin elokuvauksellaan
(cinematography). Värien käyttö on todella kaunista. Koko elokuvan ajan
viljellään nautiskeltavaa visuaalisuutta. Elokuva oli suuri taloudellinen menestys ja sai monia palkintoja. Melkein jokainen tutkimani nettisivu kertoi siitä, kuinka
elokuva tehtiin 3D-malliseksi. Olisihan se varmaan hienoa katsottavaa sekin, vaikka
en 3D-tekniikasta kovin välitäkään. Piin elämä taisi olla Ang Leen ensimmäinen 3D-projekti.
Piin elämä on hieno koko perheen elokuva, joka ansaitsee
kunniaa kokeilevasta erilaisuudestaan.
– So which story do you
prefer?
– The one with the tiger.
That's the better story.
– Thank you. And so it goes
with God.
★★★★☆
Traileri ja linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti